Google tietää vastauksen kaikkiin kysymyksiin
Googlen koominen sanatäydennys pysyy ihmisten pulssilla. Sami oli jo aikaisemmin tarttunut näihin hämmentäviin ehdotuksiin, mutta näistä kyllä riittää.
Esimerkiksi täydentämällä seuraavia kysymyssanoja Googlen hakukenttään, näkee mihin Suomen kansa todella haluaa vastauksen:
Kuka?
Tom King on Emmerdalen hahmo, joka tiputettiin kartanon ikkunasta.
Miksi?
Miksi aina Mäntsälä? No, en kyllä tiedä.
Millainen?
Millainen on limatulppa? En ehkä edes halua tietää.
Milloin?
Ilmeisesti kuoleman ajankohdankin saa Googlen avulla selville.
Mitä?
Ei ole vaikea arvata, mikä on Suomen suosituin ruokaohjelma.
Mikä?
Hyvä osoitus siitä, kuinka haku pysyy ajankohtaisuuden pulssilla. Fintelligensin uusi video on kerännyt myös kiitettävästi katselukertoja.
Missä?
Missä palaa? Myös palomiehet käyttävät Google-hakua.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Muutosta Musiikilla
Playing For Change on vaikuttavin vähään aikaan näkemäni hanke, jossa ihmiset ympäri maailman luovat jotain upeaa yhdessä, jakavat sen maailmalle ja parantavat samalla planeetan oloja meille kaikille. Ryhmä äänittää tuttuihin biiseihin instrumenttiosuuksia katusoittajien, tavallisten harrastajien, ammattilaisten ja jopa supertähtien kanssa eri puolilla maailmaa, miksaa ne yhdeksi kappaleeksi ja videoksi, ja jakaa ne sivuillaan. Keikkailun ja muun oheistoiminnan tulot pistetään taide- ja musiikkikoulujen rakentamiseen köyhiin maailmankolkkiin. Ei voi muuta kuin nostaa hattua ja tehdä lujasti töitä sen eteen että joskus saisi yhtä hyvän idean.
Digimedia liikenteessä
Tulipa tsekattua tänä aamuna uusi mediaformaatti, JCDecaux:n Digiscreen. Vielä ei ruudulla kovinkaan sukat räjäyttävää toimintaa näkynyt, mutta potentiaalia mediassa varmasti on.
- Se näkyy itsevalaisevana hyvin – etenkin Helsingin talviaamussa ulos pysäkille asti.
- Liikkuva kuva tuo mahdollisuuksia erittäin innovatiiviseen ulkomainontaan – pysäkiltä lähtö voi olla aivan uusi kokemus jos kuva pelaa yhteen esim. kulkuvälineen liikkeen kanssa.
- Sillä voidaan aktivoida – itse ainakin odotan sovelluksia joiden kautta käyttäjä voi toimia myös interaktiossa nimenomaan itseään lähinnä olevan taulun kanssa esim. netin tai sms:n yli.
Nyt vain sitten rohkeutta mainostajilta ja toimistoilta peliin jotta saadaan asiakkaiden inspirointi uudelle tasolle ja voidaan samalla käydä hakemassa JCDecaux:n kotimaasta muutamat kansainväliset markkinointialan tunnustukset pois.
Paljon tuhlaamme aikaa tapaamisisissa?
Tiedän etten ole ainoa, joka ryytyy erilaisiin sisiksiin, paliksiin, kehiksiin ja muihin kokoontumisiin. Yleensä nämä kokoontumisajot eivät välttämättä edistä yrityksen bisnestä tai varsinkaan omaa työntekoasi millään tavalla. Nyt on kuitenkin löytynyt työkalu, jolla voit perustella, miksi kannattaa pitää flappirallit toimistossa tehokkaampina. MeetorDie on palvelu, jolla pystyy laskemaan palaverin tuhlaaman ajan ja osallistujien perusteella tapaamisen rahallisen arvon.
1. Täytä tarvittavat parametrit
2. Katso kuinka paljon tapaaminen tärväsi rahaa:
MEETorDIE: Tapaamisen rahallisen arvon laskin
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Oikealla fanittamisella ei leikitä
Facebook on vaikuttanut selkeästi niin fani-termin kuin ystävä-termin näivettymiseen. Varsinkin alalla työskentelevänä tulee liityttyä faneiksi monille asioille enemmän solidaarisuudesta kuin oikeasti fanituksen tarpeesta. Itse koen fanittamisen hyvin vahvasti kulminoituvan kahteen asiaan: musiikkiin ja urheiluun. Kun oman suosikkijoukkueen valitsee, se pysyy mukana hautaan asti. Vai pysyykö?
Richie Jones oli kannattanut Liverpoolia koko ikänsä, mutta nyt hän päätti kokeilla jotain erilaista. Hän lähetti kirjeen kaikille isoille Jenkkien ja Brittien urheiluliigojen joukkueille, joissa hän ilmoitti olevansa käytettävissä uutena “diehard”-fanina. Hänen kirjeensä (luettavissa täällä) oli sen verran houkutteleva tarjous, että useammaltakin joukkueelta tuli vastaus, että he olivat kiinnostuneita herran palveluksista. Jones teki tätä koetta dokumentoimaan blogin “Your new diehard fan”. Aluksi kävijämäärä oli aika tasainen, mutta kun Guardianin Fiver-jalkapallouutiskirje nappasi stoorin tuli blogista suuri hitti. Suurimman osan mielestä kyseessä oli hauska tempaus, mutta kuten aina kaikki innostavimmat kokeet herätti se myös soraääniä. Osalta Liverpoolin faneista tuli lähestulkoon tappouhkauksia Jonesille, vaikka oikeastihan hän ei ollut vaihtanut suosikkijoukkuettaan. Todella hauska ja mielenkiintoinen tempaus, josta saamme seuraavat opit:
1. Tee jotain hauskaa, yllättävää ja tunteisiin vetoavaa. Eli tässä tapauksessa kaikkea tätä.
2. Hanki toimenpiteelle oma kotipesä (eli tässä tapauksessa blogi).
3. Markkinoi sisältöä aktiivisesti. Guardianin uutiskirje oli tämän tempauksen lakipiste, jolloin blogi levisi vasta yleiseen tietoisuuteen.
4. Ironia on vaikea laji. Tämän tietää jokainen jossain määrin huumorintajua omistava blogin kirjoittaja. Aina löytyy lukijoita ja ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tai halua ymmärtää ironiaa.
Jonesin summaus tempauksesta on luettavissa täältä.
Elämä on peliä
Erilaiset pelit ovat aina olleet osa ihmisenä olemista, oli kyseessä sitten vertaisten kanssa kilvoittelu, yhteisön yhteenkuuluvuuden vahvistaminen tai muu motiivi. Videopelit ovat jatkaneet tätä kulttuuria virtuaalimaailmaan, hienoimpana esimerkkinä juuri vuoden pelin voittanut Uncharted 2, joka myös itselläni työn alla. Hyperrealistiset urheilupelit soveltuvat jo oikeiden urheilulajien valmennusvälineiksi, ja vaikuttavat näin peleihin joiden pohjalta ne on kehitetty. Nykyään pelaaminen kuitenkin tulee myös alueille joita ei ole ennen mielletty millään tavalla pelillisiksi.
Sosiaaliset pelit tulevat sosiaalisiin verkostoihin. Luulitko että Facebook on vain kavereiden keräämistä ja yhteydenpitoa varten. Ehei, siellä kilpaillaan siitä, kenellä on kukoistavin farmi. Jo 80 miljoonaa aktiivikäyttäjää kerännyt, alunperin muutamassa viikossa kyhätty Farmville (joka muuten tämän luvun myötä on maailman suurin online peli) peilaa pelaajiensa sielunelämää hyvinkin paljastavasti. Eräs tuttuni huomasi, että hänen ahdistuneen ystävänsä farmilla oli liikaa elukoita ahtaissa häkeissä kettutarhatyyliin, kun taas rennommanoloinen kaveri piti farminsa eläimet laiduntamassa vapaana ruohikolla.
Persupalveluiden pelillistyminen myös antaa meille kontrollia omaan elämäämme. Mint ja Balancion pankkipalveluissa, Nokia Sports Tracker ja Nike+iPod urheilussa, ja muut vastaavat palvelut tuottavat meille käyttäytymisestämme helposti seurattavaa tietoa. Kun tämä tietoa verrataan edelleen muiden ihmisten vastaaviin tietoihin ja visualisoidaan kiinnostavasti, muuttuvat tylsätkin asiat muuttuvat kiehtovaksi peliksi, kunhan ihmiset saa tekemään muutaman ensimmäisen tallennuksen palveluun.
Pelillisyys jopa muuttaa kulutustapojamme ympäristöystävällisemmäksi. Honda Insightin kojetaulu vaihtaa väriä sen mukaan, miten paljon bensaa kuluu. Vihreällä kojetaululla on mukavampi ajaa kuin punaisella. Kun ihminen altistuu tai altistaa itsensä vapaaehtoisesti kuvitellulle tai todelliselle valvonnalle, hänen käytöksensä yleensä muuttuu. Voiko sähkö- tai öljy-yhtiö muuttaa tarjoomansa pelillistämisen myötä jännittäväksi roolipeliksi? Onpa jossain ainakin spekuloitu, että jokainen energiayhtiö avaisi ennen pitkää oman versionsa Applen AppStoresta.
Oli miten oli, pelit ovat nykyään kiinteä osa elämää ja kulttuuria, tehden arkipäivästä entistä elämyksellisempää. Kysymys kuuluukin, miten pelillisyys näkyy sinun markkinoinnissasi?
He riivaavat sinua Facebookissa
Oatmealissa on loistava sarjakuva “How to suck at Facebook”, jossa identifioidaan seuraavat yhdeksän riivaajatyyppiä:
Pelaajat: Täyttävät inboxisi kutsuilla pelaamaan Farmvilleä. Saattavat myös lisätä sinut kaveriksi vain pelitarkoituksiin.
Juhlajärjestäjät: Kutsuvat kaikki mahdolliset kaikkiin mahdolliisin juhliin.
Säälittävä markkinoija: Tässä vaiheessa jokaisen sosiaalisen median parissa työskentelevä tuntee pientä pistosta sydämessään:
Kauheiden kuvien merkkaaja: Merkitsevät sinusta juuri sen kuvan, jossa teet jotain typerää tai näytät erityisen typerältä. Tämän lisäksi kuvien julkisuusaste on kaikkein alhaisin, eli törttöilysi ovat kaikkien nähtävillä.
Ihottuma: Kommentoivat ja seuraavat kaikkea mitä teet Facebookissa.
Kyselyaddikti: Luulisi, että tämä ryhmä olisi jo kuollut sukupuuttoon. Silti vieläkin lähes joka päivä joku taulapää on vastannut kyselyyn mitä vihannesta muistuttaa tai jotain yhtä nerokasta.
Passiivis-aggressiivinen: Kirjoittavat ahdistavia tilapäivityksiä, joissa ei mainita nimiä, mutta kaikki tietävät kenestä on kysymys.
Pikkulapsi-profiilit: Käyttävät lapsiensa naamavärkkejä profiilikuvinaan.
Sensuroimattomat: Nämä sankarit kertovat likaisiin yksityiskohtiin mennen mitä heille tapahtui viikonloppuna ja myös miten heidän ruoansulatuksensa toimii.
Diego Digital Arts #3: Facebook Connect toiminnassa
Diego Digital Arts on joka toinen keskiviikko järjestettävä kompakti tunnin mini-workshop, jossa käydään läpi internet-ajan markkinointiin liittyviä ilmiöitä ja esimerkkejä. Daily Diegossa julkaistaan aina kunkin kerran aihepiirin presentaatio.
Kuumenee, kylmenee, kuumenee, kuumenee…
Lokaatio. Tuo käymättömistä korpimaista eniten hypetetty. Google löytää sanayhdistelmälle “location based advertising” (hipsukoissa) yli 40 tuhatta hittiä mutta vieläkään en ole nähnyt yhtäkään laajasti sovellettavaa, hyvin toimivaa – ja ennen kaikkea käyttäjälle hyödyllistä – sijaintia vahvasti hyödyntävää mobiilimarkkinointisovellusta – Yelp jenkeissä on päässyt ehkä lähimmäksi. Lopputulos on se, että mobiili sijaintimarkkinointi on jäänyt lähinnä kuriositeetiksi ja ikuiseksi lupaukseksi. Tämä saattaa tänä vuonna – taas – muuttua.
Toki muutokseen vaikuttaa helppokäyttöisten älypuhelinten esiinmarssi viimeisen parin vuoden aikana, mutta se mikä markkinoilta on kipeiten lopulta puuttunut, on käyttäjiin vetoava palvelu. Jenkkiläinen Foursquare kuitenkin omaa potentiaalin muotoutua tällaiseksi. Alla viisi ominaisuutta joiden vuoksi Foursquare on oman kiinnostukseni napannut.
Helppous (ainakin iPhonella käytettynä): Avaa applikaatio, ja palvelu tarjoaa sinulle silmänräpäyksessä tukun helposti ymmärrettäviä vaihtoehtoja – ‘ilmoittaudu’ esim. työpaikalle, etsi palveluja lähistöltä, katso alueeseen liittyviä vinkkejä, huutele Twittermäisesti tai tsekkaa kaveriesi tekemiset.
Sosiaalisuus: Enemmän kiinnostavaa kuin se, missä itse juuri liikut, on se missä kaverisi liikkuvat. Foursquaren avulla näet, missä kaverisi ovat, millaisia suosituksia he ovat alueella tehneet jne. Lopullisena pointtina on toki oman egon buustaaminen kavereille ilmoitetuilla omilla tekemisillä – sosiaalinen media kun on hyvin minäkeskeistä.
Pelillisyys: Altista ihmiset seurannalle ja katso – heidän käytöksensä useimmiten muuttuu. Foursquaren seuranta on positiivista ja pelillistä – paikoissa liikkumisesta, sisällön lisäämisestä ja muista tekemisistä saa pisteitä, joiden avulla status kasvaa ja rintamerkkejä kerätään. Rintamerkkejä myös lanseerataan eri kategorioihin, jolloin jokaiselle kiinnostuksen kohteelle löytyy tunnustuksensa. Tämä takaa jatkuvasti rikastuvan ja kehittyvän pelisisällön.
Palkitsevuus: Erilaiset sisältö- ja tarjousyhteistyöt tähtäävät siihen, että Foursquarella on aidosti kiinnostavaa tarjottavaa käyttäjilleen. Oivaltava yksityiskohta on Mayor-status: käy jossain paikassa eniten, ja sinusta tulee paikan Mayor. Tämän tuloksena voit saada monenlaista insentiiviä jatkaa käymistä - vaikkapa VIP kutsuja kavereille tms. Näenkin, että esimerkiksi suosittujen klubien mayor statuksista käydään kovaakin kilpaa tulevaisuudessa.
Facebook Connect: Sinun ei tarvitse enää rekisteröityä taas yhteen turhaan yhteisölliseen palveluun, vaan homma hoituu Facebook-tilillä, kuten yhä useammassa palvelussa nykyään.
Varmasti ainakin osittain näistä syistä Foursquare on jenkeissä kasvanut nopeasti aivan viime aikoina. Nähtäväksi jää, onko 2010 lopulta sijainnin läpimurtovuosi.
Vai lausummeko nuo sanat taas vuoden päästä.
Ruotsi vastaan Suomi, taasko saimme turpaan?
Kollega vinkkasi tämän ja antoi jälleen syyn velloa kansallisessa itsesäälissä. Ensin hyvät uutiset:
Suomihan on Facebookissa reilusti edellä ruotsia ainakin näissä idioottimaisissa ryhmissä:
Vastaavassa ruotsalaisessa ryhmässä on nimittäin vain joku 7000 jäsentä ja maan fanisivullakin vain hieman yli 50 tuhatta jäsentä:
Sen sijaan länsinaapurimme ovat onnistuneet kaupallistamaan (tämänkin) asian ja kyseisellä saitilla myydään heti mainostilaa:
Tarinan opetus: pelkkä fanien määrä ei kerro vielä mitään, massat on onnistuttava myös kaupallistamaan. Tottakai mainostilakin pitää myydä, mutta kuvastaa aika hyvin mentaliteetin eroa.
