Blogit lähtevät lentoon
Tällä viikolla blogimaailmassa kuohutti Daily Diegon lanseerauksen lisäksi tietysti Finnairin toimitusjohtajan Jukka Hienosen kovasanainen blogikirjoitus lentäjien sopimusneuvotteluista.
Ottamatta tarkemmin kantaa Finnairin ja lentäjien kärhämään, on Finnairin blogi erittäin tärkeä edistysaskel suomalaisessa yrityskulttuurissa. Tarvitsemme enemmän suuryritysten (ja muidenkin yritysten) johtajia keskustelemaan avoimesti myös Internetissä. Bloggaaminen ei voi olla vain IT- tai markkinointiosaston käsissä, vaan siitä on tehtävät koko yrityksen asia, mikäli blogia päätetään alkaa pitämään.
Tähän mennessä Finnairin bloggaaminen on ollut ainakin huomionarvoltaan menestyksekästä. Finnairin mukaan saitilla on käynyt tämän viikon aikana yli 30 000 ihmistä, jolla pelkästään Finnairin blogi olisi jo kuudenneksi isoin matkailusivu Suomessa. Aika näyttää mikä vaikutus blogilla on yrityksen tulokseen. Toinen kysymys on, että miten kiinnostus pysyy jos ja toivottavasti kun työtaisteluriita saadaan selvitettyä. Blogin alkutaival ja toteutustapa näyttää joka tapauksessa hyvältä.
Yksi kauneusvirhe tämänhetkiseen blogiriitaan kuitenkin liittyy. Suomen liikennelentäjien entisen puheenjohtajan Panu Mäen kommentti poistettiin blogista. Perusteluna oli, että “kommentti oli oma blogi”. Finnairin vastine omassa blogissaan painottaa sitä, että yritysblogi on yrityksen tiedotuskanava. Tästä olen osittain eri mieltä, sillä se on paljon enemmänkin kuin yksisuuntainen tiedotuskanava. Blogit lähtökohtaisesti mahdollistavat kommentoinnin, jolloin se on yrityksen ja sen sidosryhmien keskustelukanava. Parhaimmillaan jopa uuden luomisen kanava. Yritys ei voi olettaa, että blogi toimisi siten, että vain tiedotetaan ja kommenteissa hymisteltäisiin yrityksen erinomaisuutta.
Missä vaiheessa kommentointi muuttuu omaksi blogikseen? Kun se on liian pitkä vai kun siinä on liian paljon vastakkaisia mielipiteitä?
Lisää muskelia ja pienempi rasvaprosentti
Wii want more!
Kilpailtuun konsolipeli-markkinaan on upeasti uponnut Wii, joka lähti liikkeelle täysin erilaistavalla konseptilla. Sohvaperunoiden tai näyttöpäätteen kanssa nysväävien entusiastien sijasta liikekannallepano kohdistui neitseelliseen kohderyhmään. Hyvinvointi, itsestään huolehtiminen ja kuntoilu - kuka olisi uskonut, että motivaatiotekijöiden poikkeava valinta tarkottaisi kaupallisen menestyksen lisäksi koko kategorian uudelleenarviointia?Â
Toki perinteisten markkinointiponnistusten lisäksi tarvittiin Wii-partyja sekä toisaalta seksistisiä - pahoitteluni - Topless Wii -videoita
ja muita erikoisuuksia, mutta kuitenkin…
Uutta on erilaistava, poikkeava konsepti, joka voidaan perustella liikunnallisella kilpailuvietillä. Vaikka vastustaja olisikin kuluttaja itse, on saatu aikaan se, että kyseinen tuote löytyy usein X-Boxin tai PSP:n viereltä. Puhumattakaan kodeista joihin konsolipeleillä ei aiemmin ole ollut mitään asiaa. Liikunta voi oikeasti olla hauskaa myös loskasäässä tai paukkupakkasessa. Auf Wii-dersehen.
K\
Johtajille kenkää - nimittäin mielipidejohtajille
Muistatko, kun luokan kovin kundi hankki Levikset ja sen jälkeen kaikilla tuli olla samanlaiset? Entäpä kun tytöistä halutuin veti ensimmäiset känninsä ja pian oli koko tyttölauma paikallisen Alkon edessä odottamassa perjantaipullon hakijaa? Näinhän se on, ‘vaikutukselliset’ ottavat asioita ensimmäisenä käyttöönsä ja sen jälkeen ilmiöt leviävät meidän tavallisten kuolevaisten keskuuteen - meidän, joilla ei ikinä olisi rohkeutta lähteä moiseen ilman ryhmän tukea. Viisaat miehet kuten Malcom Gladwell ovat kirjoittaneet kirjoja kuten The Tipping Point, joissa kerrotaan miten vaikuttajat toimivat ja miten heihin vaikutetaan. Nykyään on kuitenkin syytä haastaa tätä näkemystä.
Internetin demokratisoidessa maailmaa nimittäin myös mielipidejohtajien valta heikkenee. Nykyään kuka tahansa voi julkaista mielipiteitään, aatoksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan koko maailmalle blogien, statuspäivitysten ja mikroblogien kautta. Tämä myös tehdään meille jatkuvasti nopeammaksi, helpommaksi ja laajavaikutteisemmaksi lifestream-aggregointipalveluilla, jotka vetävät yhteen kaikki tohuamisesi ympäri maailmaa ja nettiä, ja tursuttavat tämän tiedon yhdeksi hyperaktiivisuuden lasersäteeksi, jota on kenen tahansa helppo seurata. Tulevaisuudessa todennäköisesti aatoksesi aukenevat jopa automaattisesti, eli kun ajattelet pizzaa, ystäväpiirisi saa tämän tietoonsa ja kaverisi, jolla on sama mieliteko, voi ehdottaa sinulle Pizza Hut-treffejä (mekaaninen linkki nanoputkien ja hermosolujen välillä on jo totta).
Tässä maailmassa seuraat siis jo huomattavasti laajempaa ryhmää kuin koskaan reaalielämässä. Kaikkien ‘ystäviesi’ (myös niiden jotka olet hyväksynyt ystäväksesi pitkin hampain tai ajatuksella “kai tuo minut tuntee kun kaveriksi pyytää”) tekemiset ja mietinnät näkyvät aina saapuessasi esim Facebookin palveluun. Vilkuilet siis myös niiden ihmisten heittoja, joita et edes tunnistaisi kadulla - tai kuten Burger Kingin Whopper Sacrifice -kampanjassa: saat provosoivia viestejä ihmisiltä, jotka päättävät luopua ystävyydestäsi. Nämä sosiaalisen piirisi reunojen asukit siis vaikuttavat - etenkin jos eteen sattuu ilmiö, joka liittyy ajankohtaisiin asioihin tai jolle on olemassa jonkinlainen latentti tilaus.
Internetin tasapäistävää vaikutusta vaikuttamiseen käsitellään nykyään ajan tasalla olevissa markkinointipiireissä paljon (esim. täällä, täällä ja täällä), ja onpa eräs Duncan Watts todistanut tutkitustikin, että vaikuttajat ovat nykyisin mitättömän pieni tekijä leviämisen kannalta verrattuna ilmiön sosiaaliseen tilaukseen ja ajan henkeen sopivuuteen. Markkinoijalle tämä herättää mielenkiintoisen kysymyksen:
Jos vaikuttajien valta on jo riistetty, kuinka paljon kannattaa panostaa vaikuttajiin vaikuttamiseen sen sijaan, että yksinkertaisesti maksimoisi ilmiön kontaktipinnan kohderyhmässä mahdollisimman laajaksi ja moniin eri yhteyksiin?
Mitä itse olet mieltä?
Vai ollaanko me Suomessa todella päästy vielä edes vaikuttajamarkkinointiin asti?
Facebook kukistaa pornon
Jeremiah Owyangin mainiosta blogista bongasin mielenkiintoisen uutisen sosiaalisen median huikeasta kasvusta. Britanniassa yhteisösaitit ovat menneet nimittäin aikuisviihdesaittien ohi:
Sama muutos on tapahtunut jo aikaisemmin Yhdysvalloissa, tosin tällä hetkellä aikuisviihde ja yhteisöt kilpailevat rinta rinnan web-kukkulan kuninkuudesta. Olen aikaisemminkin kirjoittanut aikuisviihteen ahdingosta, jonka pääsääntöisenä aiheuttajana on ollut Internet. Aikuisviihde on kategorisesti ollut mieskohderyhmälle, kun taas sosiaalisen median käyttöprosentit ovat jotakuinkin fifty-fifty (naiset hivenen suurempana käyttäjäryhmänä). Tällöin on oikeastaan vain loogista, että yhteisöt ennen pitkää päihittävät Internetin perinteisen eetterin: seksin.
Toisaalta ihmisen perustarpeet parisuhteiden ja seksin osalta tuskin tulevat häviämään uusien sovellusten ja kommunikointivälineiden myötä. Päinvastoin, kasvavissa määrin yhteisöjä tullaan hyödyntämään parinmuodostukseen tulevaisuudessa. Seksin, alastomuuden ja muun kiinnostavan suhde Facebookiin ei ole ongelmatonta. Viime aikojen rintaruokintakuohunta Facebookissa on tästä ehkä ajankohtaisin esimerkki. Rajanveto ei ole välttämättä helppoa.
Miten internet pelastaa maailman?
On selvää, että internet pelastaa maailman. Näin se tapahtuu.Â
Harva voi väittää, etteikö Barack Hussein Obaman kampanja vaikuttanut myös meihin ei-amerikkalaisiin, jotka emme ratkaisseet Yhdysvaltain presidentinvaalien tulosta. Markkinoinnin näkökulmasta kampanjaa on suitsutettu kaikkien aikojen onnistuneimmaksi. Internetillä oli siinä kiistattoman keskeinen rooli.
Virkaanastumisviikolla YLE lähetti about kolmena iltana peräkkäin We are one -konsertin. Miksiköhän? Se ei ollut kaksinen, vaikka seremoniallinen propaganda hakee vertaistaan. Syynä lienee ollut mediatapahtuman valtaisa kiinnostavuus. Ainakin toivon niin. Internetissä kuitenkin jokainen voi itse valita - missä, milloin ja kuinka usein.Â
Change poster of Obama
Obaman imagoa ei internetissä synnytetty pelkästään brändilupausta viestimällä. Se tapahtui yhteisön jaettuun käsitykseen perustuen, monisuuntaisella ja yhteisöllisellä vaikuttamisella.
Tarina jatkuu. Nyt on lupausten lunastamisen aika. Ensimmäisten työnäytteiden joukossa, satojen miljardien elvytyspaketin jakamisessa, presidentti Obama teki politiikan konventioita rikkovan eleen: ohjelma julkaistaan avoimesti internetissä, jolloin kansalaisilla on ainutlaatuinen mahdollisuus valvontaan:
Näin internet pelastaa demokratian ns. vapaassa maailmassa.Â
Ei-niin-vapaasta maailmasta on rohkaisevasti esimerkkejä internetistä kanavana, joka mahdollistaa vapaan tiedonvälityksen. Mikäli sitä sensuroidaan valtaapitävien toimesta, siitä syntyy vähintään merkittävä puheenaihe ja globaalia kritiikkiä.  Toki kielteisiä ilmiöitä mahtuu joukkoon. Enemmän kuitenkin internetistä riippumatta kuin siitä johtuen. Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Niinkuin elämässä yleensä.
Internet siis pelastaa maailman mahdollistamalla demokratian.
Palaan myöhemmin kysymykseen - milloin?
K\
Epätäydellisyys houkuttaa
Olin katsomassa vähän aikaa sitten “The Wrestler”-elokuvan. Elokuva oli kerrassaan loistava.Mickey Rourke tekee Oscarin arvoisen näyttelijäsuorituksen ja soundtrack ansaitsee myös erityiskiitoksen. Ainoa miinus leffaan liittyen oli se, että olin nähnyt sitä jo liikaa, ennen kuin se oli edes alkanut. Rainan traileri nimittäin jatkoi valitettavan yleistä “typistetään koko elokuva kahteen minuuttiin”-tendenssiä (mikäli et ole nähnyt elokuvaa, ei ehkä välttämättä kannata katsoa):
Markkinoijallakin on suuri houkutus paljastaa kaikki kerralla. Pistetään kaikki lupaukset eri markkinointimateriaaleihin, hinta helvetin isolla ja jos saa vielä tungettu logoa joka paikkaan niin sen parempi. Väännetään vielä mahdollisimman paljon rautalangasta, että katsojalla häviää pieninkin yllätyksen ilo itse tuotteen hankinnasta. Luultavasti luvassa on vielä pettymys, kun on luvattu ummet ja lammet eikä sitten lupauksia pystytä toteuttamaan.
Millainen on sitten loistava traileri?
-Ainutkertainen
-Merkityksellinen
-Tavoitteellinen
-Epätäydellinen
-Ristiriitainen
Wrestleriä edelsi nimittäin Stieg Larssonin kirjasta “Miehet, jotka vihaavat naisia” tehdyn filmatisoinnin traileri:
Nimi oli yllättävä. Koko traileri epätäydellinen, kaikkea ei oltu pureksittu kerralla. Herätti välittömästi kiinnostukseni. Tultuani kotiin, googlasin heti itselleni entuudestaan tuntemattoman kirjailijan nimen ja perehdyin kirjoittajaan, kirjaan ja elokuvaan. Odotan innolla elokuvaa ja kirjakin on lainauslistalla.
Katsojat ja asiakkaat eivät ole tyhmiä vaikka niin markkinoija saattaa olettaa tai toivoa. Jotain voi jättää katsojan oman oivalluksen varaan.
Cadbury’s iskee jälleen viraalin kultasuoneen
Kokonaiset 24 tuntia sen jälkeen kun blogimme on virallisesti ollut livenä, rikomme (tai siis itse henkilökohtaisesti rikon) yhtä ensimmäisistä säännöistämme: Daily Diegon ei tule olla paikka “hauskojen viraalivideoiden” dumppaukseen, sillä näitä blogejahan Suomessakin jo riittää. Noh, etenkin blogithan ovat “ikuista betaa” parhaimmillaan ja säännöthän on tehty rikottaviksi - eikä Suomessakaan lopulta minkäänlaisia blogeja vielä ihan liikaa ole.
Kaksi syytä erityisesti sai minut kirjoittamaan Cadburyn uudesta mainosvideosta:
1) Video on aidosti koukuttava, Cadburyn tavoitemielikuvia ajava ja hyvä
2) PSFK, jossa videosta luin, listaa yhdeksän syytä, miksi kyseinen video on hitti, jatkaen luontevasti suunnittelijamme Vassisen Rikun artikkeleja sekä täällä Daily Diegossa että Marmain blogissa liittyen viraali-ilmiöiden leviämisen perusedellytyksiin. Yhteneväisyyksiä listoista löytyi ainakin seuraavat:
- Yllättävyys
- Yhteisöllisyys
- Epätäydellisyys
- Tavoitteellisuus
- Merkityksellisyys
Kaksi pointtia jotka PSFK mainitsi olivat mielestäni erityisen huomionarvoisia:
- Video kutkuttaa ihmisten mielikuvitusta ja rohkaisee myös ihmisiä itseään luovuuteen
- itse videon tuotanto ei ole ns. kuluttajalähtöisten sisältöjen tasoa vaan erittäin laadukasta - mikä ei toki tarkoita valtaisaa tehostetuotantobudjettia vaan panostusta sekä suunnitteluun että viimeistelyyn
Jatkaen jo kuuluisan Gorilla-videon viitoittamaa tietä, tässä siis Cadburyn uusin “kulmakarvatanssi”:
Kun â€ihan ok†ei enää riitä
Keskustelen yritysjohdon tai markkinointijohdon kanssa heidän yrityksiensä internettoiminnasta päivittäin. Vuosien myötä olen luonut mielessäni perussäännön, jonka mukaan neljällä viidestä yrityksestä ei ole internetstrategiaa lainkaan. Tässä en laske internetstrategiaksi vielä yrityksen panostuksia perusinformaatiota tarjoaviin webbisivuihin enkä sellaista internetmainontaa, joka tukee yrityksen muissa kanavissa esitettävää mainoskampanjointia.
Neljä viidestä yrityksestä toimii siis nähdäkseni ilman tietoista kannanottoa internetin suunnitelmalliseen hyödyntämiseen. Internettoimintaa tuotetaan paljonkin, mutta toiminnan suhde kilpailussa menestymiseen on jäänyt jotensakin hämäräksi. Rahaa palaa, mutta tuloksia ei hahmoteta. Jotkin näistä yrityksistä pärjäävät tietenkin – ainakin toistaiseksi – â€ihan okâ€.
Mutta onneksi yhdessä keskustelussa viidestä pureudumme tilanteeseen, jossa yritys on tietoisesti luonut itselleen internetstrategian. Sellaisen, joka antaa toimintaohjeen koko organisaatiolle joko kilpailukyvyn tehostamiseen tai kilpailuedun luomiseen internetin avulla. Strategian, jossa huomioidaan, että internet on vakavasti otettava taloudellisen toiminnan ympäristö ja oikein oivallettuna jopa epäreilun kilpailuedun mahdollistaja.
Kun â€ihan ok†ei riitä, näkyy asenne yleensä myös tuloksissa. Konsultin osaksi jää tällöin vain ihaileva nyökyttely.
Onko yksi-viidestä tilanne muuttumassa? Parin viime vuoden aikana olen havainnut, että johdon hämmennys internetin jatkuvasti uusien mahdollisuuksien edessä vain kasvaa. Voisipa internetin kehityksen pysäyttää edes hetkeksi, kuuluu huokaus. Hämmennys on sitä luokkaa, että pelkään yksi-menestyjä-viidestä suhdeluvun muuttuvankin nyt jopa huonompaan suuntaan.
Mikä internetissä sitten itseasiassa muuttuu ja on muutunut? Ovatko uudet mahdollisuudet oikeasti niin kovin vaikeita hahmottaa? Vai onko muutoksen nopeus se, jota vaikeaa hallita?
Ainakin internetkäyttäjien määrä on nyt saavuttanut jo kaikki ns. kriittiset massat. Samaan aikaan, kun tiedon siirron nopeus on kasvanut â€riittäväksiâ€, olemme saaneet käyttöömme sellaisia uusia leluja, joiden avulla Internetin käyttäminen on moninverroin hauskempaa, tai ainakin hyödyllisempää, kuten vaikkapa digikamerat. Ja tässä kehittyneessä ympäristössä, uusien lelujensa kanssa me teemme sitä, mihin meillä on aina ollut tarvetta ja himoa: etsimme toisiamme, ryhmitymme ja heimoonnumme, esiinnymme ja etsimme muita esiintyjiä:
- moni ansaitsee oman yleisönsä
- vielä useampi säestää vieressä
- ja suurin porukka sitten seuraa yleisönä enemmän tai vähemmän aktiivisesti.
Käyttäjiensä voimasta Internet ikään kuin â€kiehahtaa silmilleâ€, sisältä ulospäin. Syntyy globaaleja yhteisöilmiöitä, joita sosiaalisen median spesialistit sitten vuorostaan selvittävät ja selittävät. Tähän porinaan tulisi nyt kyetä osallistumaan ja siinä osallistamaan, vaikkapa uuden internetstrategian ohjaamana.
A\
Musiikin tulevaisuus on taskussasi
Juuri Volbeatin keikalta palattuani päätin tehdä sittenkin ensimmäisestä Daily Diego -artikkelistani musiikkiaiheisen. Kaikkihan me muistamme miten takavuosien listahittien tekijät kertoivat biisintekoprosesseistaan; “Tämä kappale syntyi pitkän sydänsurun aikana, jolloin istuin kitaran kanssa kämpällä ja kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Laulun piti tulla jo ensimmäiselle levyllemme mutta materiaalia oli sen verran että julkaisimme kappaleen vasta kolme vuotta sen levyttämisen jälkeen toisella albumillamme.”
Nykyään saattaa olla toisin. Vaikka levy-yhtiöiden edustajat ovatkin syyttäneet internetiä musiikkibisneksen tuhosta, tottahan on että nimenomaan musiikkialalle internet ja sen mukanaan tuoma ilmiöiden leviämisen tehostuminen ja nopeutuminen on ollut musiikkialalle ja uusille nouseville artisteille - jos ei nyt pelkästään niin ainakin suurelta osin - nimenomaan hyvästä.
Toki levy-yhtiöt ovat jo itsekin huomanneet, että rikki ei suinkaan ole musiikkibisnes vaan perinteinen levyteollisuus. Uusiutua pitää ja tästä onkin jo monia hyviä esimerkkejä maailmalla, viimeisin hurjaa viraalisuosiota nauttiva Spotify -palvelu (josta itsekin tämäniltaista Volbeatin tuotantoa nautiskelin ennen keikkaa sillä omaan levyhyllyyn ei bändiä ollut vielä eksynyt).
Juuri internetin avulla fanit yhdistyivät tuodakseen itse J-rock ja J-pop (nimityksiä japanilaiselle rockille ja popille) bändejä Suomeen kun keikkajärjestäjät eivät meinanneet millään uskoa että genrelle olisi kotomaassamme tarpeeksi kysyntää. Kävellessäni Tavastian ohi erään J-rock keikan päivänä jono ulottui Feverin ja Korean suurlähetystön ohi pitkälle kansakoulukatua pitkin. Kuvan tyttö oikealla on odottanut lempibändiään Tavan edessä neljä vuorokautta (kuva jungle/arctic):
Uudet teknologiat tarjoavat ilmiöiden leviämisen ja levittämisen lisäksi mahdollisuuksia luonnollisesti myös luomisprosessiin. Palataksemme biisinkirjoitukseen, parin vuoden päästä saattaa maailmanlaajuista suosiota nauttiva tähtiartisti kertoa kappaleensa synnystä näin: “Kirjoitin ja tuotin kappaleen matkalla Helsingistä pohjoista kohti junassa ohikiitävän maiseman inspiroimana. Latasin biisin iTunesiin, kerroin siitä fanipiirilleni Twitterissä, ja ennen Rovaniemelle saapumistani kappale oli myynyt jo 7500 kappaletta.” Kuulostaako utopistiselta? Minun mielestäni ei. Alla vielä muutamia esittelyjä laitteista ja ohjelmistoista joiden avulla kyseinen skenaario saattaisi toteutua. Jotkut niistä saattavat olla jo taskussasi…
Sonyn PSP pelikonsoliin on saatavilla PSP Rhythm, joka hanskaa 16 yhtäaikaista ääntä ja 64 äänimallia, joista kappaleet rakennetaan.
Nintendo DSi omaa ehkäpä katu-uskottavimman musiikkivempeleen, sillä Japanin pojat ovat onnistuneet sullomaan pelikonsoliin täysipainoisen Korg DS-10 syntetisaattorin, joka on ulkonäöltään erittäin uskollinen esikuvalleen. Alla japanilainen harrastaja on modannut omastaan ns. “talk boxin”.
Oudoin esimerkki uusista soittimista on iPhoneen saatava Ocarina ohjelmisto, jonka käyttöliittymää voi kutsua suhteellisen intuitiiviseksi: puhelimeen tosiaan puhalletaan ja sormia käytetään kuten huilussa. Hypnoottista.
Niin, ja onpa Stanfordissa oma kännykkäorkesterikin:
S\
Voita vaikuttajat puolellesi!
Kävin taannoin markkinointitapahtumassa Lontoon kaupungissa. Laman ohella yhteisöllinen media markkinoinnissa oli eniten puheenaiheena. Internetin yhteisöt ja sosiaalinen media ovat  tehneet suosittelun keinoin vaikuttamisesta erityisen tavoiteltavaa markkinoijille. Asiakkaille tarjotaan lukuisissa yhteyksissä mahdollisuus arvioida tai kommentoida tuotteita tai palvelukokemusta, sekä julkaista ja jakaa näkemyksiään. Koskaan aiemmin tutun konseptin tekninen toteutus ei ole ollut näin helppoa. Asema, jossa brändi saa asiakkaastaan puolestapuhujan, on vahvoilla. Samalla perusteet suositteluun täytyy olla kunnossa. Kritiikkiä on tunnetusti helpompi antaa.
Forrester Researchin tutkija Nate Elliottin mukaan suosittelijat voidaan jakaa neljään ryhmään seuraavasti:
- Aktiivinen / henkilökohtainen
- Aktiivinen / julkaiseminen (broadcast)
- Reaktiivinen / henkilökohtainen
- Reaktiivinen / julkaiseminen (broadcast)
“Reaktiivinen / henkilökohtainen suosittelu” -ryhmä on lukumäärällisesti suurin ja luotettavuudeltaan vahvin. Siihen kuuluva vaikuttaja suosittelee pyynnöstä ystävälleen. Hän on siis tunnettu asiantuntija, joka ei tyrkytä mielipiteitään. Hän on ns. klassinen vaikuttaja.
Ns. uusi vaikuttaminen sen sijaan kasvaa merkittävästi “Aktiivinen / julkaistu suosittelu” -ryhmässä, joka koostuu pääasiallisesti nuorista miehistä (!) jotka eivät ole vielä saavuttaneet tunnustettua asiantuntija-asemaa, mutta eivät myöskään halua pitää kynttiläänsä vakan alla, vaan julkaisevat arvioitaan ja suosituksiaan keskusteluryhmissä, blogeissa ja yhteisöissä kenenkään sitä pyytämättä. Aktiivisuus synnyttää uutta sisältöä muiden arvioitavaksi ja kommentoitavaksi. Kuitenkin tällainen vaikuttaminen - oli kyseessä sitten suositus tai kritiikki - on vähiten vakuuttavaa. Online käyttäjät luottavat kuitenkin lähes eniten toisten käyttäjien suosituksiin. Ihminen uskoo ihmiseen.
Tulossa
Arvostelujen yhteyteen liitetään profiilitieto, jolloin voi selailla halutun kaltaisten ihmisten antamia suosituksia. Lisäksi kaavaillaan ryhmän sosiaalisen graafin esittämistä . Rajankäynti yksityisyyden suojan kanssa tulee olemaan keskeinen kysymys ratkaistavaksi.
Voittajat
Uudet vaikuttajat = aktiivisia, klassiset vaikuttajat = reaktiivisia. Molempi parempi, mutta voittajia tulevat olemaan ne, jotka pystyvät aktivoimaan klassiset vaikuttajat! Myös B2B -markkinoinnissa vaikuttamisen merkitys kasvaa.
Mutta..
Tästäkin huolimatta jää iso kysymys - ainoastaan 3% brändeistä tarjoaa asiakkailleen mieleenpainuvan kokemuksen verkossa.
K\
