Mitä Don Draper tekisi? DIEGO\ puoli vuotta
Diego täyttää puoli vuotta. Mahtavaa. Paljon on opittu - asiakkailta, toisiltamme ja TBWA\ kollegoilta. Paljon on vielä opittavaa, onneksi. Isoja muutoksia on tullut. Isoja muutoksia seuraa. Muutoksessa kaikki muuttuu, mikään ei pysy paikallaan. Vain ytimestä tulee pitää kiinni.
“Vuonna 1920 Pablo Picasso herää eräänä aurinkoisena päivänä Côte d’Azurin liepeillä voimakkaaseen haluun - tarpeeseen - maalata. Niinpä hän aloittaa uuden teoksen. Mutta hän ei mieti mille kohderyhmälle on uutta maalaustaan tekemässä, päinvastoin. Hän on itse keskiössä, uuden luojana, käyttäen omaa herkkyyttään ja intuitiotaan koskettaakseen maalauksellaan vastaavasti toisten ihmisten tunteita, herkkyyttä tai intuitiota. Tämän lisäksi hän loi luovuudestaan mielenkiintoista liiketoimintaa.”
- McKinsey Quarterly ” Interview with Alberto Alessi - Cultivating Innovation“
Parasta ovat ihmiset. Oma porukka, lähipiiri, asiakkaat, verkosto - tutut ja tuntemattomat. Ihmisille tätä teemme, ihmisiä tehdessämme ajattelemme ja yritämme toisinaan myös olla ihmisiksi. Ihmisillä on tahto ja halu tehdä tulevaisuutta yhdessä. Global Credit Crunch on tärkeä, mutta se on sivujuonne.
Mitä seuraavaksi? Enemmän, nopeammin, korkeammalle? Ei, vaan merkityksellisempää.
Viimeaikojen parhaimpia lainauksia itsehoidolliseen blogikirjoitukseen tulee collegalta : TBWA\Worldwide Chief Digital Officer Colleen DeCourcy:lta
“I´m starting to think that agency people will be divided into two operating structures that work together. They won´t be above the line and below the line. They won´t be broadcast vs. digital. They will be “moving fast in relation to a response to culture” and “moving slowly crafting stories to toss into the pond of culture”
Twenty-one-twelve
Yhteisöllinen media ei ole media, vaan ulottuvuus missä suurin osa liiketoiminnan kannalta merkittäviä asioita tapahtuu. Verkko on fanittamisen kanava numero yksi kaikilla elämänalueilla ja tasoilla. Siitä kenties vain pieni osa on kaupallista. Silti verkko on merkittävä osa isoimpien brändien kauppaa, joidenkin osalta ainoa. Yksi asia on kuitenkin varma. Kukaan ei osaa ennustaa tulevaisuutta. Se on luotava itse.
Muutaman ajan kuluttua jatkuu jenkeissä AMC:n loistava Madmen 3. tuotantokauden merkeissä. Siinä 60-luvun mainosmaailma upeasti kuvaa ajan henkeä peilaten alan muutospaineita nykypäivään ja laajemminkin varsin huolitellusti. Sterling Cooper on muutoksen keskiössä, kysymys kuuluu mitä Don Draper tekisi? What would Jesus do?
Päättele itse ja tsekkaa rautaisannos aiheesta jos kiinnostaa:
http://whatwoulddondraperdo.tumblr.com/
http://www.huffingtonpost.com/tag/don-drapers-guide-to-picking-up-women
http://en.wikipedia.org/wiki/Mad_Men
http://designmind.frogdesign.com/blog/who-is-sterling-cooper.html
http://www.sterlingcooperadagency.com/
2. tuotantokausi päättyi, kuinkas muuten, cliffhangeriin. Mitä Don Draper seuraavaksi tekee?
Puoli vuotta on vasta lämmittelyä. Lämmintä kesää kaikille.
K\
Sotaa internetissä
Iranin kiisteltyjen presidentien vaalien jälkipuinnit ja mielenosoitukset ovat olleet uutisotsikoissa viime viikkoina. Paljon on kirjoitettu siitä, miten uusia yhteisöllisiä palveluja hyödynnetään, kun valtiossa vallitsee kriisi.
Iranin hallitus on pidättänyt median edustajia, rajoittanut tiedotusvälineitä ja asettanut estoja verkkopalveluihin kuten facebookiin ja youtubeen. Twitter on kuitenkin mahdollistanut yhteydenpidon opposition kannattajien välille ja myös oikean ja ajankohtaisen tiedon välittämisen maan tapahtumista ulkomaailmaan isoille massoille. Asian tärkeyttä kuvastaa se, että (Yhdysvaltojen hallituksen pyynnöstä) Twitter reagoi kriisiin siirtämällä tärkeää järjestelmäpäivitystä yhdessä operaattorikumppaninsa NTT American kanssa, jotta informaatiokanava pysyy toimintakykyisenä..
Toisenlainenkin ilmiö on jälleen esiintynyt Iranin tilanteen yhteydessä, nimittäin nettisota. Tällä kertaa voidaan puhua “sisällissodasta verkossa”, jossa osapuolina ovat opposition edustajat ja maan hallitus. Tässäkin yhteydessä Twitter pääsee otsikoihin, sillä sen avulla on kehotettu palvelunestohyökkäyksiin valtion verkkopalveluja vastaan. Vaikutukset ovatkin olleet yllättävän lamauttavia valtion verkkopalvelulle. Maan hallitus puolestaan estää informaation jakamista rajoittamalla median edustajia ja sulkemalla yhteisöpalveluita. Muita valtiollisten kriisien aikana puhjenneita nettisotia ovat olleet mm. Venäjän ja Kirgisian välillä vallinneet konfliktit, joiden seurauksena tapahtui palvelunestohyökkäyksiä Kirgisian teleoperaattoreihin, ja Venäjän ja Georgian väliset hyökkäykset verkossa.
Naton mukaan sotien uusi aikakausi tarkoittaa sodan käymistä internetissä. Tällöin hyökkäyksellä pyritään lamauttamaan yhteiskunnan palvelut, hallinto ja media. Pahimmillaan nettisota yhdistettynä terrori-iskuihin voi tuhota yhteiskunnan totaalisesti. No, mitä tekemistä aiheella on markkinoinnin kanssa. Pienellä aasin sillalla rakennettuna markkinointikin on eräänlaista sotaa, jota myös käydään netissä yhä enenevissä määrin. Myös yrityksissä markkinoinnin ja viestinnän taktiikat ja strategiat tulee siis hioa verkkoon sopiviksi, ympäristöihin missä taistelukentät nykyisin sijaitsevat. Näihin sotaisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa tällä erää. Aurinkoista ja rauhaisaa viikonloppua kaikille!
Juhannus, yhteisö ja olut
Keskikesän juhla lähestyy, ja teemaan sopivasti ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen suomalaisten rakastamasta mallasjuomasta. Juhannuksena juodaan varmasti tänäkin vuonna sankoin määrin olutta. Juhannukseen liittyy myös vahvasti yhteisöllisyys; ollaan yhdessä ystävien, sukulaisten ja tietenkin juhannusheilojen kanssa. Yhteisöllisyys ja olut yhdistyvätkin kulttuurissamme erityisesti juuri juhannuksena.
Esimerkkejä oluesta ja yhteisöllisyydestä löytyy myös internetistä. Olut-merkki Fosters on toteuttanut kotiseudullaan Australiassa tuotettaan crowdsourcingin avulla. Melbournessa kehitetty Nelson on lähes kokonaan kuluttajien mielipiteiden ja palautteen perusteella kehitetty olut. Yhteistyökumppanina projektin toteutuksessa on ollut mainostoimisto-ryhmä Taboo. Kuluttaja- informaatiota oluen mausta, nimestä ja pullon ulkonäöstä kerättiin mm. järjestämällä tilaisuuksia ja bileitä, joissa ihmiset saivat kertoa mielipiteitänsä oluesta. Projekti on paitsi liiketoiminnallisesti järkevää tuotekehitystä, myös markkinointia ja kuluttajien sitouttamista tuotteeseen hauskalla ja mielekkäällä tavalla.
Olut mielletään helpoksi ja huolettomaksi koko kansan seurajuomaksi, ja sen kehitteleminen crowdsourcingin hengessä onkin loogista toisin kuin esimerkiksi hienojen vuosikertaviinien. Mielenkiintoinen kokeilu on Beerbankroll.com- sivusto, joka pyrkii osallistamaan innokkaita oluen juojia ja tuotekehittelystä sekä yrittämisestä muuten innostuneita mukaan olut-panimon perustamiseen. Ensisijaisesti hyvää mieltä ja stressitöntä vaikutusvaltaa yhteisöllisen yrityksen kehittämiseen saa $50:lla. Sivustolla liiketoimintamalli vaikuttaa olevan vielä hieman kehitysvaiheessa. Hyödyt ja ansaintalogiikka eivät täysin vakuuta, mutta toisaalta sivusto avoimesti kertoo, että jos homma ei ota tuulta alleen, ei menetys ole kenellekään mukaan lähtijälle suuri, ja kerätyt varat lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Jos konsepti toimii, jaetaan tuotot kolmeen osaan jäsenille, yritykselle ja hyväntekeväisyyteen.
Kaiken kaikkiaan olut vaikuttaa olevan kuluttajia kiinnostava tuotekehittelyn ja kokeilujen kohde. Hauska esimerkki, miten olut taipuu paitsi makunsa myös pakkaus-designin puitteissa erikoisiksi variaatioiksi on Skinny Blonde- olut, joka ilahduttaa miesväkeä muutenkin kuin sammuttamalla janon. Olutta juotaessa etiketin kuva nimittäin “muuntautuu”. Me tytöt jäämme siis odottamaan omaa Muscular Hunk- olutta, tai ehkäpä ryhdymme kehittämään jotakin leideille suunnattua yhteisöllisesti. Hyvää juhannusta kaikille!
Starbucks ja Anti-Starbucks
Viikonlopun loppukevennykseksi hieman uutisia maailmalta kahvilaketju Starbucksin kuulumisista. Starbucks on tunnettu osallistavasta markkinoinnistaan. Toukokuussa yritys lanseerasi ison budjetin kampanjan, joka pyörähti käyntiin sanoma- ja aikakauslehtimainoksilla. Tiivistettynä kampiksessa oli ideana motivoida ihmiset lehti-mainosten avittamana metsästämään kampisjulisteita, ottamaan niistä kuvia ja lähettämään twitteriin.
Starbucksin kannalta harmillisesti, tunnettu aktivisti ja filmintekijä Robert Greenwald julkaisi Youtubessa anti-starbucks-filkan kampanjan kanssa samana päivänä. Hän oli työstänyt Starbucksin huonoa henkilöstöpolitiikkaa kritisoivaa mini-dokumenttia kuukausia. Anti-Starbucks- sivuston blogissa ihmisiä kehotettiin julisteiden sijaan kuvaamaan itsensä kahviloiden edessä pitämässä kylttejä, joissa otetaan kantaa yrityksen henkilöstöpolitiikkaan ja julkaisemaan nämä kuvat Twitpicsissä.
Kyseessä on siis ns. sosiaalisen median markkinointi-kampanjan kaappaus sosiaalista mediaa hyödyntämällä. Youtube-videota on katsottu tähän mennessä reilut 60 000 kertaa.
Ilmaiseksi osa 1
Internetin hyviksi periaatteiksi yleisesti tituleerataan kolmea asiaa: ilmaisuutta, tasa-arvoa ja mahdollisuutta avoimeen tiedonjakamiseen. Internetissä ilmaisuutta pidetään itsestään selvyytenä. Valtavirran suosioon kohoavat palvelut ovat useimmiten ilmaisia. Ilmaisellakin on toki ansaintalogiikkansa. Yksi isoista haasteista, minkä kanssa useat erilaisia verkkopalveluja- ja sisältöjä tarjoavat toimijat painivat tälläkin hetkellä on kannattavan ansaintalogiikan kehittäminen ja tuottavan verkoston rakentaminen palvelun ympärille.
Käyttäjälle ilmaista sisältöä ainakin toistaiseksi tarjoavista toimijoista, joilla ansaintalogiikka kaipaa muutoksen tuulia, ovat sanoma- ja aikakauslehdet. Perinteisille sanomalehdille mainosraha on ollut tärkeä tulonlähde sen lisäksi, että tilaaja maksaa paperisesta sisällöstä. Journalismin siirryttyä internetiin, on sama malli siirretty verkkoon sillä erotuksella, että lukijan ei tarvitse maksaa artikkelien lukemisesta. Ainakin osa sisällöstä on jaettava ilmaiseksi, jotta sivusto houkuttelee tarpeeksi kävijöitä ja banneri-paikat saadaan kaupiteltua. Bannereiden tehokkuudesta ollaan montaa mieltä. Huomaako niitä kukaan? Klikkaako niitä kukaan? Miten bannereiden käy tulevaisuudessa? Millä journalismi elää tulevaisuudessa, jos ihmiset enenevissä määrin haluavat lukea uutiset verkkomediasta, tietenkin ilmaiseksi ja banneritkin tekevät kuolemaa? Sukupolvi, joka on tottunut lukemaan verkosta kaiken oleellisen maksamatta, ei välttämättä lämpene viikonloppu-hesarin tilaukselle ja maksullisille digi-lehdille. Maksullisesta sisällöstä voi toki olla montaa mieltä.
Mistä verkkomediat sitten loihtisivat ansaintalogiikkansa tulevaisuudessa? Niin kauan kuin uutiset voi jostakin lukea ilmaiseksi, en usko, että niistä maksavia asiakkaita löytyy tarpeeksi. Entäpä sitten mainostaminen, sen sijaan että raha tuupataan suoraan bannereihin, mainostajalle verkossa on olemassa lukuisia muita vaihtoehtoja. Verkkomedian ansainnan näkökulmasta tarve uusille innovatiivisille ratkaisuille integroida käyttäjiä verkkomediassa brandin pariin onkin suuri. TV:ssä ja elokuvissa esim. tuotesijoittelua ja markkinoijan maksamaa sisältöä hyödynnetään runsaasti, myös verkko on otollinen tällaisille sovelluksille. Mahdollisuudet tosin riippuvat paljon journalistisesta linjasta. Viestintästrategia ja medianhallinta ovat osa yritysten strategiaa ja yhteydet toimittajiin tärkeitä. Mistä mediatilasta tulevaisuudessa maksetaan ja kuka maksaa? Ihanaahan olisi, että media olisi täydellisen riippumatonta, ja vielä ilmaista. Todellisuudessa informaatiovirtaa ei voi olla ilman cash flowta.
Löytäminen vs. Löytyminen
Microsoftin Bingiä rummutetaan isosti massiivisella kampanjoinnilla, mm. alla olevilla videomainoksilla, joiden kantavana teemana on miten epärelevantteja hakutuloksia nykyisten (Microsoftin mukaan vanhanaikaisten) hakukoneiden kautta saamme. Samat mainokset positioivat Bingin hakukoneen sijaan maailman ensimmäiseksi ‘päätöskoneeksi’.
Etenkin Suomalaiset ovat kuitenkin melko hyviä käyttämään mm. Googlen hakua löytääkseen etsimänsä (hakutermejä käytetään paljon ja niitä yhdistellään tehokkaasti). Lisäksi dedikoidut mutta erittäin suositut hakuympäristöt (esim. supersaver matkoille, tripadvisor hotelleille, amazon kirjoille, slideshare presentaatioille, kotikokki resepteille, wikipedia faktoille, jne.) saavat ainakin minut epäilemään Bingin kaltaisen yleispäätöskoneen todellista tarvetta; ihmiset kun kehittyvät koko ajan paremmiksi etsimään tietoa erilaisista lähteistä tarpeensa mukaan.
Lisäksi mielestäni asioiden sattumanvarainen löytäminen tarkoitushakuisen, juuri oikean asian löytymisen lisäksi on yksi webin suuria rikkauksia. Itse ainakin koen oppivani arvokasta tietoa löytäessäni tietoa orkideoiden historiasta tai DJ Orkidean uusimman miksauksen, vaikka olisinkin yrittänyt etsiä tietoa pelkästään siitä, mikä orkidea olisi kaikkein helppohoitoisin (hypoteettinen tapaus). Englanninkielessä tätä kutsutaan termiparilla ‘finding’ vs ‘discovering’, mikä kuvaa mielestäni paremmin odottamattoman löytymisen riemua relevanssin löytämisen lisäksi.
Mitä mieltä itse olet? Odottamattomat hakutulokset: rikkautta vai ajanhukkaa?
Modernin Median Myytit
Sosiaalinen media jakaa mielipiteitä. Eräät näkevät sen vain markkinoijan kenttää monimutkaistavana ja sekoittavana kirouksena kun taas toiset ylistävät sitä markkinoinnin ilmaiseksi tekevänä ihmelääkkeenä. Kummassakin ilmaisussa piilee totuutta mutta tosiasia on toki jokseenkin harmaa useine mustine ja valkoisine pilkkuineen. Business Week tarttuu yltiömäiseen positiivisuuteen ja hypetykseen listaamalla sosiaalisen median myytit ja totuudet markkinoijien pohdittavaksi. DIEGO puolestaan tarttuu Business Weekin kommentaariin:
Business Week myytti: Sosiaalinen media on ilmaista. Mediatilasta tai parhaimmillaan edes suunnittelusta ei tarvitse maksaa mitään kun oma henkilöstö voi tehdä kaiken.
Business Week totuus: Sosiaalinen media on kaikkea muuta kuin ilmaista. Ennen kaikkea se kuluttaa valtavat määrät aikaa. Sisällön ylläpito vaatii läsnäoloa periaatteessa 24/7 – kaiken lisäksi sisällön tulee tietenkin olla myös briljanttia ja kiinnostavaa, muuten aika menee joka tapauksessa hukkaan.
DIEGO\ sanoo: Kuten missä tahansa toiminnassa, myös sosiaalisessa mediassa aikaa voi hukata julmetusti jos ei tiedä mitä tekee. Ensin tulee tietenkin tietää mitä halutaan saada aikaan. Joidenkin tavoitteiden ajamiseen sosiaalinen media on omiaan, toisten jahtaamiseen täysin sopimatonta. Lisäksi tekemisiä tulee mitata ja ajankäyttöä arvottaa suhteessa tavoiteltuihin ja aikaansaatuihin tuloksiin. Mutta tämähän on toki kaiken muunkin markkinoinnillisen toiminnan perusta. Onhan?
Business Week myytti: Sosiaalinen media on hyvä ympäristö löytää uusia asiakkaita.
Business Week totuus: Sosiaalisen median keskivertokäyttäjä on teini-ikäinen gootti. Kuinka kiinnostunut hän on yrityksesi valmistamista muovitiivisteistä? Tuskin kovinkaan.
DIEGO\ sanoo: Vuosi vuodelta yhä suurempi osa työikäisistä ihmisistä elää ja viettää aikaansa netissä. Lisäksi myös vanhemmille kohderyhmille on tarjolla yhä enemmän online palveluja ja he myös hitaasti mutta varmasti migroituvat sinne. Vaikka kohderyhmäsi ei tänään olisikaan netin aktiivikäyttäjä, huomenna voi jo olla toisin. Edelläkävijyys ei myöskään ole synti. Edes Suomessa.
Business Week myytti: Sosiaalinen media vaati vahvaa läsnäoloa kaikissa isoissa yhteisöissä.
Business Week totuus: Ei vaadi. Monet menestyjät keskittyvät vain yhteen tai pariin.
DIEGO\ sanoo: Ehdottoman totta, että keskittyminen on kultaa. Kuitenkin ennen keskittymistä saattaa olla tarpeen kokeilla muutamaa vaihtoehtoa nähdäkseen, mikä toimii missäkin ja missä potentiaalisin asiakaskunta majailee. Lisäksi hyvin suunniteltu verkkopresenssi voidaan suhteellisen pienillä lisäinvestoinneilla ulottaa laajemmalle ja näin laajentaa web-jalanjälkeä - mikä puolestaan lisää kohderyhmäsi mahdollisuuksia törmätä brändiisi sekä kohentaa myös hakuoptimointia.
Business Week myytti: Sosiaalinen media on luonteva väline markkinoinnille.
Business Week totuus: Sosiaalinen media soveltuu huonosti markkinointiin mutta on luonteva väline esimerkiksi asiakaspalvelulle.
DIEGO\ sanoo: Parempaa markkinointia ei olekaan kuin hyperkohdennettu ja personoitu markkinointi, jolle asiakas antaa luvan. Tällöin markkinointi itse asiassa muuttuu (joko olemassaolevalle tai potentiaaliselle) asiakkaalle palveluksi. Itse kannatan vahvasti ajattelua, jonka mukaan perinteinen tuote/palvelujaottelu poistettaisiin kokonaan, ja keskityttäisiin liiketoimintaan ja markkinointiin ennen kaikkea palveluna ja asiakassuhdetoimintana, sillä yksinkertaisimmankin tuotteen perusfunktiona on lopulta tuottaa käyttäjälleen palvelu, joka on aina subjektiivinen, katoava, aineeton kokemus jota ei voi irrottaa käyttökokemuksesta.
Business Week myytti: Sosiaalisessa mediassa on tulevaisuus.
Business Week totuus: Monien ennen suosittujen yhteisöjen käyttö on laskussa. Trendikkäätkin palvelut ovat todelliselta käyttöasteeltaan pieniä; twitteröijienkin tweettien mediaanimäärä on vain yksi per käyttäjä.
DIEGO\ sanoo: Sosiaalisessa mediassa on tulevaisuus. Kuten mm. Sami Salmenkivi monesti on tuonut esityksissään esiin, netti on todella syntynyt vasta parin viime vuoden aikana. Yksittäisten URLien määrä on räjähtänyt kolmessa vuodessa miljardista biljoonaan eli tuhanteen miljardiin juuri käyttäjälähtöisten sisältöjen ja sosiaalisen median siivittämänä. Ja kehitys tulee tästä vain kiihtymään - olemme nähneet vasta pilkahduksen siitä, miten asiat tulevat aivan muutaman vuoden päästä olemaan.
DIEGO\ bonus: Muista ennen kaikkea, että sosiaalinen media, kuten internet ylipäätään, ei ole media. Se on liiketoimintaympäristö siinä missä liiketilasi, tuotteesi tai palvelusi käyttöympäristö tai tuotteesi vähittäismyyjäkin. Kohtele sitä siis samalla arvokkuudella kuin mitä tahansa vuorovaikutustilannetta brändisi kanssa.
Kodittoman osoite on Internetissä
“You don’t need a TV. You don’t need a radio. You don’t even need a newspaper,”"But you need the Internet.”
Ajatuksia herättävä artikkeli Wall Street Journalissa kertoo San Franciscon kodittomien Internetin käytöstä. Konkreettinen osoitus siitä kuinka Internet on muuttanut perustavasti yhteiskuntaa. Ihmiset, joilla ei ole kotiosoitetta, omistavat kuitenkin osoitteen Internetissä.
Tämä herättää myös oleellisen kysymyksen: kuuluuko Internet jo nykypäivän ihmisen perustarpeisiin?
