Sosiaalisen median säännöt ja suuntaviivat
Olen aikaisemmin kirjoittanut sosiaalisen median säätelystä yrityksissä. Sosiaalisen median sääntöjen ja ohjeiden määrittely onkin kuuma peruna tälläkin hetkellä. Alusta ei tarvitse kuitenkaan sääntöjen ka ohjeiden kirjaamista aloittaa. Oheiselle sivulla on on koottuna yli sadan yrityksen sosiaalisen median ohjeistukset, joista voi ottaa mallia:
Online database of Social Media Policies
Näistä erityisesti IBM:n säännöt ovat todella kattavat.
Kiellä ja kieltäydy: kuinka firmat suhtautuvat yhteisölliseen mediaan?
Jeremiah Owyang ja Hutch Carpenter ovat päätyneet samankaltaisiin näkemyksin siitä, kuinka firmat suhtautuvat työntekijöidensä osallistumiseen sosiaalisessa mediassa. Nämä viisi tapaa on tunnistettavissa myös suomalaisista yrityksistä:
Keppi ja silmälaput
1. Sulje silmät
Suurella osalla yrityksistä on aika laizzes faire suhtautuminen työntekijöiden toimintaan netissä. Joko johto ei ymmärrä tai sitä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä työntekijät tekevät netissä. Täysin vapaiden käsien antaminen voi toisaalta johtaa aikamoisiin ylilyönteihin ja firman nimen lokaamiseen.
2. Kahlitse kädet
Kun yritykset tajuavat, että joku työntekijä saattaa loata firman mainetta sosiaalisessa mediassa ymmärrettävä reaktio on tietysti kieltää yrityksen työntekijöiltä osallistuminen ja pääsy yhteisöllisille saiteille. Toisaalta toimenpiteen järkevyyttä voi kyseenalaistaa, jos samaan aikaan yrityksen asiakkaita pitäisi yrittää tavoittaa yhä enemmän vaikka Facebookin kautta.
Rajatut portinvartijat
3.Vain markkinointi osallistuu sosiaaliseen mediaan
Tämä on niin sanottu “YouTube-strategia”. Tiedostetaan, että jotain sosiaalisessa mediassa pitäisi tehdä, joten pistetään markkinointi kokeilemaan sosiaalisen median mahdollisuuksia. Yleensä tämä johtaa lyhytkestoisiin kokeiluihin: blogeihin, jossa ei ole yhtään kommenttia ja Facebook-sivuihin, joilla ei ole yhtään fania.
4. Vain tietyt ihmiset osallistuvat
Tietyistä yrityksistä valitaan esimerkiksi viisi henkilöä, jotka toimivat yrityksen puhemiehinä. Esimerkiksi näin: toimitusjohtaja tuo arvokkuutta ja relevanssia, viestintäihminen virheetöntä kieltä, spesialisti alan erityistietoa ja harjoittelija huurustelua. Yleensä kiinnostavaa sisältöä ei välttämättä tuo kukaan, mutta se onkin eri blogin aihe.
Selkeä sosiaalisen median strategia
5. Kontrolloitu kaikkien osallistaminen
Edelläkävijäyritykset antavat työntekijöilleen suuntaviivoja, strategisen suunnan ja myös resursseja osallistumiseen sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi bloggaaminen on usein vapaaehtoista, mutta siihen kannustetaan. Toisaalta esimerkiksi IBM:n blogisäännöissä kehotetaan myös tekemään niitä oikeita töitäkin.
Hutch Carpenter tuo hyvinä esimerkkinä tästä suhtautumisesta juuri edellämainitun IBM:n ja Intelin. Sosiaalisen median hyödyntämiseen on selkeät suuntaviivat, mutta tarkoituksena ei ole kahlita vaan helpottaa jokaisen työntekijän osallistumista sosiaalisen mediaan.
Olennaista tässä on huomata, että mikään näistä vaihtoehdoista ei ole eksplisiittisesti toista parempi. Esimerkiksi Facebookin kieltäminen kirurgeilta leikkausten aikana on ihan järkevää. Muilla työpaikoilla totaalikieltoa en juuri ymmärrä. Yleensä yritykset aloittavat taaperruksensa totaalisen tietämättömyyden ja kieltämisen sekoituksella, jonka jälkeen strategia sosiaalista mediaa kohtaan alkaa toivottavasti hahmottua. Rajattujen portinvartijoiden aikaa voidaan pitää siirtymävaiheena siihen, että jossain vaiheessa yrityksellä on selvät sosiaalisen median suuntaviivat ja jokainen voi osaltaan toimia firman brandin viestinviejänä. Tietysti mikäli itse haluaa.
Usein suurin ongelma ei nimittäin ole, että ihmiset osallistuisivat liikaa, vaan etteivät he osallistu ollenkaan. Mikäli yrityksesi haluaa päästä vitosvaiheeseen, edellyttää se, että sosiaaliseen mediaan myönnetään vähintään ajallisia resursseja.
