Digitaalinen jalanjälki kaupoissa
Antti Isokankaan kanssa kirjoittamani Digitaalinen jalanjälki -kirjamme on eilen ilmestynyt ja pitäisi olla saatavilla näillä näppäimillä kaikissa hyvinvarustetuissa kaupoissa. Ennakkomarkkinointi on mennyt mukavasti ja kirjan oma digitaalinen jalanjälki on purettuna täällä. Kirjan tekoa siivitti kolme perusajatusta:
1. Maailma ja markkinointi ovat perustavanlaatuisesti muuttunut. Tarvitaan uusia toimintamalleja ja ajattelutapoja. Näistä ei ole vielä tehty suomeksi kunnollista kirjaa.
2. Kaikki ei ole kuitenkaan muuttunut. On naurettavaa kohkata internet-markkinoinnista, kun pitäisi puhua markkinoinnista internet-aikakaudella. Hyvä sisältö on nykyään tärkeämpää kuin koskaan ennen.
3. Business-kirjan ei tarvitse olla tylsää tekstiä ja tylsän näköinen. Liiketoiminnasta on pystyttävä kirjoittamaan ilman kapulakieltä, jargonia ja ainaisia nuolikaavioita.
Näistä lähtökohdista lähdimme tekemään kirjaa ja te lukijat tietysti määrittelette olemmeko onnistuneet. Teesejä on kirjassa muitakin, tässä niitä 11:
Osta omasi täältä
Tykkää
Lue blogia
Myös seminaari aiheen tiimoilta tulossa toukokuussa, olkaa kuulolla.
Tämän takia e-kirjat ovat kirjojen tulevaisuus
Vanha tuttu Liisa Ihmemaassa iPadilla:
Aika ruveta hommiin (Age of Conversation 3)
Digitaalisen jalanjäljen lisäksi olen ollut mukana myös toisessa kirjaprojektissa. “Age of Conversation”-kirjasarjan kolmas osa on tulossa samoihin aikoihin huhtikuun loppupuolella:
Kirjoittajat ovat oheisessa taulukossa. Yli 300 kirjoittajaa ovat tehneet sivun mittaisen tekstin sosiaalisen median ihmemaailmasta:
Kaikki kirjan tuotot menevät hyväntekeväisyyteen (Make-A-Wish Foundationille)
Daily Diegon lukunurkka: Trust Agents
Me täällä Daily Diegossa arvostamme rajallista aikaanne ja senpä takia tiivistämme puisevien bisneskirjojen ydinviestit lukunurkassa. Tällä kertaa lukuvuorossa Chris Broganin ja Julien Smithin tuore kirja “Trust Agents”. Jos herrojen nimet eivät soita kelloja, niin molemmat herrat ovat arvostettuja bloggaajia sekä sosiaalisen median asiantuntijoita. Esimerkiksi Chris Brogan on tällä hetkellä neljännellä sijalla AdAgen markkinointiblogien rankkauksessa. Korkeammalla muun muassa kuin Seth Godin, David Armano tai Jeremiah Owyang, joita on tässäkin blogissa moneen otteeseen nostettu esille.
Mitä opin?
Kirja lähtee hienosti käyntiin esimerkillä Donnie Brascosta, jonka jälkeen kirja soljuu eteenpäin osuvilla esimerkeillä, listoilla ja lainauksilla. Ja jopa kaavoilla, kuten oheisesta näemme:
(C X R X I)/S=T
C=Credibility
R=Reliability
I= Intimacy
S=Self-orientation
T=Trust
Tietyllä tavalla kirja on täynnä itsestäänselvyyksiä ja asioita, joita kuka tahansa voi tehdä. Toisaalta hyvin harva tekee. Wayne Gretzkyn oppi siitä, että ei pidä mennä sinne missä kiekko on vaan mihin se on menossa, on asia, jonka jokainen ymmärtää. Se, että oikeasti omassa liiketoiminnassa tekee niin, onkin aivan eri asia.
Mikä oli tärkein lista?
Itse kirja pyörii tiukasti kuuden ohjelmakohdan ympärillä, joka löytyy kirjan sisällysluettelosta. Itse ehkäpä oleellisin lista on kuitenkin listaus siitä mitä kannattaa aloittaa ja mitä kannattaa lopettaa sosiaalisessa mediassa.
1. Lopeta blogisi mainostaminen.
Keskitä sekin aika hyvän sisällön luontiin, niin ajan myötä lukijat tulevat sivuillesi.
2. Mahdollista olemassaolevien lukijoidesi kertoa sisällöstä eteenpäin.
Tämä liittyy kahteen asiaan: sisältöön ja tekniikka. Teknisesti sivujesi kaiken sisällön pitäisi olla mahdollisimman helposti jaettavissa eteenpäin. Sisältö sen sijaan tulee olla sellaista, että siitä haluaa kertoa eteenpäin.
3. Lopeta tutkimuksen tekeminen (omalta näkökulmalta).
Tämä ei tarkoita, etteikö pitäisi kehittää itseään. Se, että ymmärtää uusia sosiaalisen median palveluita ei välttämättä tarkoita, että sinun itsesi kannattaisi kokeilla kaikkia niitä.
4. Käytä apuria ja aggregoi
Hyödynnä muita ihmisiä erikoisosaamisten suhteen.
5. Älä käytä rahaa nettisivun rakentamiseen.
6. Käytä esimerkiksi Wordpressiä ja Drupalia.
Check.
7. Lopeta uudesta tuotteestasi kertominen.
8. Aloita crowdsourcing.
Eli koska kertaus on opintojen äiti. Keskitä markkinoinnissa suurin osa energiasta siihen, miten ihmiset alkavat puhumaan tuotteestasi tai palvelustasi eteenpäin. Tähän tietysti hyvä tapa on se, että ihmiset ovat jotenkin mukana tuotteen tai palvelun luomisessa.
Mitä kehitettävää?
Kirjan kirjoittajat ovat lähestyneet suorastaan nerokkaasti kirja ongelmakohtia. Aivan kirjan lopussa on nimittäin listaus, jossa he käyvät läpi syyt miksi luultavasti tuomitset kirjan. Tämä on aika hyvä lähestymistapa, joka täytynee ottaa käyttöön myös omassa kirjassani. Nämä samat asiat nousivat myös itselleni esiin saatuani “Trust Agentsit” päätökseen:
1. Isot yritykset eivät ota mitään kirjan keinoja käyttöön.
2. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia.
3. Kirjan opit eivät ole kovin mitattavia.
4. Kirjan opit ovat aika amatöörimäisiä.
5. Kirjan opit vaativat paljon aikaa.
Tietyllä tavalla ohessa olevat pointit pitävät myös tämän kirjan osalta paikkaansa. Tekeekö se tästä kirjasta kuitenkaan vähemmän merkittävän? Se, että joku asia on yksinkertainen ei tarkoita etteikö sitä pitäisi alkaa toteuttaa. Yleensä päinvastoin.
Keille suosittelisin?
Lukijalle, joka haluaa hyvin kirjoitetun kohtuullisen teknologiavapaan näkemyksen siitä mistä sosiaalisessa mediassa on kyse. Alaan perehtyneelle käytännön vinkit ovat todella tuttuja, mutta asioiden esittämisessä on paljon opittavaa. Brogan ja Smith vievät sosiaalisen median asiat todella selkeästi ymmärrettävään muotoon ja häivyttävät epämääräistä teknologioiden taakse verhoutunutta jargonia kohti oikeista asioista puhumista.
Daily Diegon lukunurkka: Twitterville
Me täällä Daily Diegossa arvostamme rajallista aikaanne ja senpä takia tiivistämme puisevien bisneskirjojen ydinviestit lukunurkassa. Tällä kertaa vuorossa on jo kerran aikaisemminkin lukunurkassa olleen Shel Israelin uunituore teos “Twitterville: How businesses Can Thrive in the New Global Neighborhoods”. Shel Israelia ei voi välttämättä pitää demografioiden valossa tyypillisempänä digihörhöilijänä, herra on jo 65-vuotias.
Mitä opin?
Kirja ensimmäiset pari lukua ovat tarinaa Twitterin historiasta, joka on itseasiassa aika mielenkiintoista luettavaa. Viime aikojen kohkatuimman sosiaalisen median palvelun tie ei nimittäin ole ollut niin selvä, itse palvelu syntyi aika monen eri palvelun onnellisena sivutuotteena. Historiatunnin jälkeen Israel alkaa vyöryttää massiivista määrää erilaisia case-esimerkkejä Twitterin ihmemaailmasta. Täälläkin kehuttu Dell saa ansaitusti oman lukunsa, kuten myös Comcast. Tämän jälkeen oman lukunsa ansaitsevat muunmuassa hyväntekeväisyysjärjestöt, kansalaisjournalistit, julkiset tahot sekä pienet yritykset. Twitteriä on hyödynnetty todella laajalla skaalalla eri yritysten toimintaa (muun muassa livetweetit erään klinikan leikkauksesta!). Yhtä konkreettisia tuloksia kuin Dell ei muissa tapauksissa kuitenkaan pystytty esittämään.
Mikä oli tärkein lista?
Jenkkibisneskirjaksi tämä oli yllättävänkin listaköyhä teos. Loppuun oli kuitenkin piilotettu tämä Twitterin aloittelijan kahdeksan kohdan ohjenuora:
1. Näytä itsesi
Käytä kuvaa, josta sinut tunnistaa ja tuo muutenkin esille persoonaasi. Ihmisiä kiinnostavat oikeat ihmiset verkossakin.
2. Lue ensin. Puhu myöhemmin.
Seuraa ensin miten ihmiset viestivät Twitterissä, jotta pääset kärryille kommunikointitavasta.
3. Kirjoita toiseksi. Seuraa vasta sen jälkeen.
Ala ensin luoda omaa sisältöä, ennen kuin seuraat valtoimenaan ihmisiä.
4. Ystävät tähtien edelle.
Twitterissä on paljon “sosiaalisen median tähtiä”, mutta yleensä heidän luomansa sisältö ei ole ollenkaan niin kiinnostavaa kuin lähimpien ystäviesi.
5. Vältä spämmääjän tilastoja
Jos seuraat tuhansia ihmisiä, mutta vain muutama seuraa sinua, sinulla on ongelma. Ehkä et tuota hirveän kiinnostavaa sisältöä?
6. Pidä suosikkeja
Merkkaamalla suosikkipostejasi tuot esille sitä, mistä olet kiinnostunut ja millä tavalla ajattelet.
7. Ota aikasi.
Twitterissä kuten muuallakaan sosiaalisessa mediassa ei ole pikavoittoja tarjolla. Luottamus ja arvostus saadaan vasta ajan kanssa.
8. Ajattele naapurustoa
Twitterissä ei ole kyse keskustelujen määrästä, vaan niiden laadusta.
Mitä oli kehitettävää?
Kirjan B2B-esimerkit olivat vähiten inspiroivia ja muutenkin osio oli ohut. B2B-osiossa Israel esittelee IBM:n (joka hoitaa yleensä kaiken sosiaalisen mediaan liittyvän todella mallikkaasti) sekä Twitter-tutkimuspalveluita myyvän firman. Tyypillisen sosiaalista mediaa käsittelevän kirjan tapaan myös mittaamista käsittelevä luku oli hyvin ylimalkainen.
Keille suosittelisin?
Kaikille niille, ketkä miettivät mitä siellä Twitterissä oikein voi tehdä. Massiivisen määrän aitoja tapauksia avulla Israel tuo hyvin esiin Twitterin monipuolisuuden. Taitava yritys pystyy muokkaamaan palvelusta myyntikanavan, rekrytointikanavan, asiakaspalvelukanavan, tuotekehityskanavan.
Daily Diegon lukunurkka: World Wide Rave
Me täällä Daily Diegossa arvostamme rajallista aikaanne ja senpä takia tiivistämme puisevien bisneskirjojen ydinviestit lukunurkassa. Tällä kertaa vuorossa on David Meerman Scottin “Worldwide Rave” alaotsikkonaan mahtipontinen Creating Triggers that get millions of people to spread your ideas and share your stories. Mikä näiden alaotsikoiden funktio oikein on? Tuntuu, että nykyään alaotsikot vain pidentyvät koko ajan. Eivätkö kirjoittajat luota enää yhden iskevän otsikon voimaan, mitä heidän pitää todistella?
Mitä opin?
Kirja itsessään on aika tuttua huttua sosiaalisen median voimasta. Lukea se kannattaa esimerkkien takia (kuten bisneskirjat yleensä). Lukuunottamatta muutamaa jo täysin loppuun kaluttua keissiä, Scott esittelee tuoreita esimerkkejä sosiaalisen median voimasta. Monet esimerkeistä ovat myös ruohonjuuritason tekemistä, johon lähes kuka tahansa voisi pystyä. Monesti houkutus on itselläkin puhua presentaatioissa Applesta, Obamasta ja Burger Kingista (ja monesti puhunkin). Nämä brändit ovat tehneet paljon hyvää sosiaalisen median saralla, mutta myös isoilla budjeteilla. Mikä tahansa yritys pystyy tekemään makeita juttuja verkossa, jos voi laittaa asian taakse edes vähän aikaa. Kirjassa on myös tavallista kirjaa enemmän B2B-esimerkkejä, tosin suurin osa asiantuntijapalveluiden myynnin puolelta.
Mikä oli tärkein lista?
Itse kirja pyörii kokonaan kuuden “Rules of raven” alla:
1. Ketää ei kiinnosta tuotteesi (paitsi ehkä sinua)
Tästä puhuttiin eilisessäkin kirjoituksessa. Vaikka tuotteesi olisi monimutkainen, siitä ei tarvitse silti puhua monimutkaisin termein. Jos Sarbanes-Oxleysta-laista saa tehtyä hauskan videon, niin
2. Pakottamista ei tarvita
Huijaamalla voit saada asiakkaat kerran sivullesi, mutta et kyllä jakamaan sivun osoitetta eteenpäin. Viraalikampanjaa ei voi myöskään luoda, tosin mistä tahansa kampanjasta voi tulla viraali.
3. Menetä kontrolli
Villistä otsikostaan huolimatta, tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että brändiä ei voi hallita Internetissä. Sisältöä pitää jakaa ilmaiseksi ja pitää myös hauskaa.
4. Juurru verkkoon
Kampanjamainen ajattelu ei sovi sosiaaliseen. Suurin osa mainostajista ei nimittäin ole luonut minkäänlaista digitaalista jalanjälkeään eri verkon yhteisöihin. Näin ollen eri markkinointitoimenpiteet tuntuvatkin tunkeutumiselta ihmisten tilaan, jos brändillä ei ole jo omaa asemaansa verkostoissa.
5. Luo täkyjä, jotka kannustavat ihmisiä jakamaan
Sosiaalisen median toimenpiteitä pitää ajatella kuin pääomasijoittaja tai elokuvatuottaja. Vain harva kokeilusta lähtee lentoon. Näin olleen entisen markkinoinnin atomipommiajattelun sijaan pitää syytää sosiaalisen median liukumiinoja Internetiin ja seurata mitkä niistä räjähtävät. Eli kokeile paljon, mutta epäonnistu nopeasti.
6. Ohjaa ihmiset (virtuaaliselle) ovenkynnyksellesi
Muistuttaa taas faktasta, että ainakin vielä paras tapa nousta Googlen orgaanisessa haussa on tehdä kiinnostavaa tekstipainotteista sisältöä. Ei ole mitään vippaskonsteja, salatiedettä eikä toisaalta oikotietä siihen. Vain kovaa työntekoa.
Mitä kehitettävää?
Scott on kirjoittajana tyypillinen jenkkibisneskirjailija. Kaikki on ihanaa ja aloita jo tänään! Itse kirjoittajan omat ohjeet ovat aika löyhiä. Kuten listastakin myös huomaa, ajattelua ei ole myöskään pureksittu niin hyvin kuin parhaissa aihetta käsittelevissä kirjoissa. Otsikot ovat vain tapa esitellä kiinnostavia yritysesimerkkejä eikä kirjalla ole sen suurempaa punaista lankaa. Itse yritysesimerkit on kuitenkin esitelty erittäin hyvin ja jokainen case päättyy vielä toteuttajan omiin kommentteihin. Hyvä esitystapa, jota soisin käytettävän myös muissa kirjoissa.
Kenelle suosittelen?
Yritykselle, jonka suosikkiselitys nettitekemisten vähyyteen on “Kyllähän me muuten, mutta ei ole rahaa” tai “Kyllähän muuten, mutta ei tällä B2B-toimialalla“. Kirja on myös todella nopeasti luettavaa, joten kiireiselle hyvä valinta. En suosittelisi ainoaksi sosiaalisen median kirjaksi autiolle saarelle, mutta hyvät yritysesimerkit ovat innostavia.
Kirjafriikkien Facebook
Pidämme Daily Diegossa lukemisesta. Vaikka lukeminen on aika itsenäistä harrastamista, on siinä myös tärkeä sosiaalinen aspekti. Lukuvinkkejä jaetaan toisille, lukupiirejä perustetaan, arvosteluja luetaan ja suositusten perusteella hankitaan kirjoja. Tähän sosiaaliseen aspektiin tarttuu sosiaalinen palvelu Shelfari. Palvelun ydinpointit ovat seuraavat:
1. Mitä luet tällä hetkellä?
Lukeneisuuden esittely on myös statuskysymys. Tuskin muuta ihmiset pukeutuisivat t-paitoihin, joissa lukee “Olen lukenut Alastalon salissa”. Itsekin olen maininnut useaan otteeseen aloittaneeni kesän aikana James Joycen Odysseuksen (ja aloituksen tasolle se on jäänytkin). Viimeisimmän Jerry Cottonin lukemisella en ole niin paljoa rehennellyt.
2. Mitä kaverit lukevat tällä hetkellä?
Kavereiden suosittelut ja ihmisten arvostelut Internetissä ovat tärkeimpiä valintaperusteita ihmisillä.
3. Uusien kirjojen löytäminen
Mielipidevaikuttajien mielipiteet kirjoissakin ovat tärkeitä, itsekin löysin palvelun Sandmanin luojan Neil Gaimanin kirjahyllyä esittelevästä blogipostauksesta. Shelfari on myös laajentanut palvelunsa toimimaan Facebookissa, Twitterissä , MySpacessa ja muissa sosiaalisissa verkostoissa. Tämä onkin nykypäivänä uuden palvelun menestymisen yksi avainasioita: kuinka yhteispeli isompien sosiaalisen median toimijoiden kanssa toimii. Suljettujen puutarhojen aika alkaa olla lopullisesti ohi.
Daily Diegon lukunurkka: Unmarketable
Me täällä Daily Diegossa arvostamme rajallista aikaanne ja senpä takia tiivistämme puisevien bisneskirjojen ydinviestit lukunurkassa. Tällä kertaa vuorossa Anne Elisabeth Mooren sopivan lyhyesti nimetty “Unmarketable: Brandalism, copyfighting, mocketing and the erosion of integrity”.
Mitä opin?
Tällä kertaa vuorossa ollut kirja ei ole kaikkein tyypillinen bisneskirja. Kirjan kirjoittaja ei ole itsensä jalustalle nostanut markkinointiguru vaan sen sijaan kulutuskriitikko, pienkustantaja ja Punk Planet-lehden entinen päätoimittaja. Kun mainosmöly ympärillä kasvaa, ovat suuret brändit yhä enemmän alkaneet niin ammentaa ideoita eri alakulttuureista kuin myös kohdistaneet markkinointitoimenpiteitään sinne. Tähän ilmiöön Moore tarttuu tässä kirjassa omassa näkökulmastaan monen eri käytännön esimerkin kanssa. Tämä alakulttuurien ja brändien flirttailu ei ole yksiselitteinen tanssi, vaan toimii monella tasolla.
Mikä oli tärkein lista?
Erotuksen perinteiseen bisneskirjaan näki siinä, että kirjassa ei ollut kovinkaan paljon listoja, mutta sen sijaan hyviä case-esimerkkejä kaupallisuuden sekä alakulttuurien ei niin itsestäänselvistä yhteenliittymistä-ja yhteentörmäyksistä. Kirja vyöryttää lukijan eteen kattavan esityksen erilaisista uuden markkinoinnin ilmentymistä. Kirjassa seikkailee muun muassa Suomessakin vieraillut kulutusta vastustava pastori Billy Talen, joka itse myy vastustamissaan ketjuissa levyjään sekä kirjojaan ja esitellään Nike SB:n tunteita kuohuttanut kampanja, joka tylysti ryösti Minor Threatin kansitaidetta. Taiteilijaryhmä Negativland teki omalaatuisen kunnianosoituksen Pepsille, jossa käytti luvatta Pepsin mainosmateriaalia ja loi siitä musiikkia. Tämän jälkeen Wieden+Kennedy tarjosi heille mahdollisuutta tehdä Millerin mainontaa. Negativland kieltäytyi.
Anne-Elisabeth Moore ponnistaa itse zine- ja punk-maailmasta, mutta sävy ei ole saarnaava. Vaikka hän ei omaa epäilystään ja jopa ylenkatsettaan brändejä kohtaan peittele kirjan sivuilla on esimerkeissä tylli monesti jopa viiltävän analyyttinen. Esimerkiksi kun hän laskee kuinka brändeille sakkoinen päivineen on halvempaa tehdä laittomia graffitteja mainoksina (graffadi). Tai kun hän analysoi Starbucksille itse tekemäänsä projektia siitä saadun palkan näkökulmasta.
Mitä kehitettävää?
Loppuja kohden tavoitellaan ilmeisesti jonkin sortin synteesiä ja yhteenvetoa, mutta sen sijaan kirjan rakenne alkaa hajoilla viimeisissä luvuissa. Selväksi tulee, että alakulttuurin edustajan rooli brändien kanssa toimimisessa ei ole yksiselitteinen. “Itsensä myymistä” ei tuomita, mutta toisaalta pitäisi edes pyytää oikea hinta. Oikeat yrityselämän esimerkit ovat hyviä, mutta olisin toivonut, että Moore olisi mennyt vielä pidemmälle niiden tutkimisessa.
Keille suosittelen?
Kaikille markkinoijille, joilla alkaa ideat loppua ja jotka ymmärtävät kuinka paljon “No logossa” on hyviä markkinointi-ideoita. Myös jokaiselle taistelevalle underground-taiteilijalle neuvotteluaseeksi brändien kanssa neuvoteltaessa.
Loppuun vielä kirjan sivuilla esitellyn “maailman kaupallisimman bändin” HeWhoCorrupts. Incin biisi. Jos ihmettelette bändin tuiman nopeaa soitantaa niin bändin mukaan “mikäli soittaisimme yhtään hitaampaa, meillä olisi vähemmän aikaa keskittyä voittoprosenttiimme”:
Daily Diegon lukunurkka: Naked Conversations
Me täällä Daily Diegossa arvostamme rajallista aikaanne ja senpä takia tiivistämme puisevien bisneskirjojen ydinviestit lukunurkassa. Ensimmäisenä vuorossa yksi parhaista kirjoista, joka on kirjoitettu bloggaamisesta:
“Naked Conversations” alaotsikoltaan “How blogs are changing the way businessess talk with customers” on Robert Scoblen ja Shel Israelin bloggaamisesta kertova kirja. Kirjan pääpaino on siinä miten yritykset voivat hyödyntää blogeja toiminnassaan.
Mitä opin?
Kirjan vahvuus on massiivinen määrä case-esimerkkejä, joista on hyvä ammentaa omaan työskentelyynsäkin. Esimerkeissä on niin massiivisia suuryrityksiä, räätäleitä, seurakuntia kuin farmejakin. Kirja muistuttaa mieleen, että blogin kirjoittaminen voi organisaatiossa olla kenen tahansa olla. Kirja tuo myös hyvin esille bloggaamisen monimuotoisuuden ja tuo avaa asiaan perehtymättömällekin “bloggaamisen filosofiaa”.
Mikä oli tärkein lista?
Tyypilliseen amerikkalaisen bisneskirjan tyyliin kirjassa on koko joukko erilaisia listoja. Ehkä olennaisin lista on kuitenkin piilotettu aika kirjan loppuun (tarkkaan ottaen sivulle 171). Siinä Scoble ja Israel antavat käytännön vinkkejä blogin tekoon. Oheisessa arvioin Daily Diego-blogimme näiden ohjeiden mukaan:
1. Keksi blogille hyvä nimi
“Daily Diegon” hyvyydestä voi olla montaa mieltä. Ainakin se jotakuinkin kertoo mistä on kyse: päivittäisestä Diegon ajattelun esittelystä ja keskustelun aloituksista. Meidän tehtävämme on sitten täällä ja hyperlinkkien ulkopuolella, että “Diegon” ajattelu tulee sen verran tunnetuksi, että ihmiset tietävät mistä päivittäisestä Diego-ajattelusta on loppujen lopuksi kysymys. Onnistuneella nimen ja teemojen valinnalla voi vaikuttaa huomattavasti hakukoneliikenteeseen, joka tulee blogiin.
2. Lue blogeja ennen kuin aloitat
Tämänkin tekstin vierestä voit lukea Diegon uutisvuotoa, josta pystyy helposti katsomaan mitä blogeja me seuraamme (eli mistä ne jutut tänne pöllitään).
3. Kirjoita yksinkertaisesti ja keskittyen tiettyyn aihealueeseen
Aivan liikaa emme ole toivottavasti “definanneet scouppia” tai kirjoittaneet Atlantiksen löytymisestä Googlesta. Joskin liian putkinäköinen ei mielestäni saa olla. Jos kirjoittaa vain vasarasta, alkaa koko maailma näyttää nauloilta.
4. Osoita intohimoa
5. Näytä auktoriteettia
Blogin kirjoittaminen ei ole velvollisuus, vaan kunnia-asia. Jos ei suhtaudu intohimoisesti siihen mitä tekee tai asioihin joista saarnaa, voi ehkä vaihtaa hommia? Kirjoitusten auktoriteetin arviointi on sitten teidän, rakkaat lukijamme, harteilla.
6. Salli kommentit
Jos tämä kirja-arvostelu on mielestäsi hanurista, alle voi kommentoida.
7. Ole helposti lähestyttävä
Mikäli tämä kirja-arvostelu on mielestäsi hanurista, etkä halua kommentoida niin ota meihin yhteyttä muuten. Täällä on kaikkien meidän yhteystiedot niin voit vaikka soittaa kommentit.
8. Kerro tarina
Ehkä vaikka tarina puhelinmyynnistä?
9. Linkitä
Eräiden medioiden harrastama linkkien panttaus on järjetöntä. Aivan kuin se, että ihmiset käyvät myös muilla sivuilla, olisi jotenkin pois oman palvelun kävijöistä. Senpä takia en viitsinyt kirjoittaa Diviasta, koska Dagmarin Matias Vakkilainen tiivisti seminaarin annin Digitalikkoon niin hyvin.
10. Ole läsnä myös oikeassa elämässä
Suomessa on aika hankalaa olla vaan ja blogata. Ihmisiä on pakko mennä tapaamaan. Varsinkin kun lähes kaikki alan tärkeät ihmiset ovat muutaman kymmenen kilometrin säteellä.
11. Seuraa, ketkä linkkaavat blogiisi
Jos blogiisi ei ole asennettu jotain analytiikka-työkalua, olisi se sama kuin keilaisit, mutta et lopussa laskisi pisteitä. Eli aika h*lvetin typerää.
Mitä kehitettävää?
Kirja on jo yli kolme vuotta vanha, joten väkisinkin blogikulttuuri kehittynyt aimo harppauksin. Näin ollen pakostakin osa esimerkeistä on vanhentuneita eivätkä erityisen hohdokkaita tällä hetkellä. Toisaalta jos mietti Suomen blogikulttuurin näkökulmasta olemme ajatusmaailmallisesti “Naked Conversationsin” tasolla ehkä vasta viiden vuoden päästä (jos silloinkaan), joten siinä mielessä kirja on hyvää lukemista myös nyt. Scoblen ja Israelin filosofia kirjan taustalla ei ole vanhentunut omasta mielestäni yhtään. Case-esimerkit kirjassa ovat hyviä, mutta olisin ehkä hieman kaivannut enemmän niiden tueksi kirjailijoiden omaa analyysia: Miksi juuri nämä blogit ovat hyviä esimerkkejä? B2B-esimerkkejä olisi voinut olla myös jonkin verran enemmän.
Keille suosittelen?
Jokaiselle, joka on joskus miettinyt kannattaako minun tai yritykseni blogata.
