PR:ää aidoista asiakaskohtaamisista
Uusi teknologia ja netti ‘ilmaisena’ jakelukanavana mahdollistavat sen, että innovatiivisia ja huomiotaherättäviä asiakaskohtaamisia ei tarvitse mitata vain sen perusteella, kuinka paljon ROMI itse toimepiteen kohteena olevien asiakkaiden käytöksestä nytkähtää. Asiakkaat positiivisesti yllättävä tempaus voidaan tallentaa ja levittää koko maailman nähtäville – ja näin saada aikaan positiivista PR:ää jonka arvo moninkertaisesti ylittää itse toimenpiteen paikanpäällä aiheuttaman vaikutuksen. Vai mitä sanotte näistä:
Burger King ja print on demand:
Lego ja augmented reality:
TV Mix ja kynään piilotettu agenttikamera (lupa toki kysytty jälkeenpäin):
Yrityksen viestinviejät
Toissa perjantaina kirjoitin persoonabrändien ja yritysbrändien yhteentörmäyksistä. Olen sen jälkeen hahmotellut jakoa erilaisten yritysten viestinviejien välillä. Ohessa tämänhetkinen karkea jako:
1. Evankelistat
Nämä ovat yrityksen tärkeimpiä viestin viejiä. Periaatteessa voivat olla miltä tahansa organisaation tasolta, mutta useimmiten markkinoinnista tai myynnistä (Jenkeissä community managereita). Tuovat firman nimeä esiin, mutta ovat myös tunnettuja hahmoja omana persoonanaan. Käyttävät suvereenisti sosiaalisen median työkaluja ja osallistuvat rohkeasti keskusteluun. Esittävät ihan oikeita mielipiteitä ja puhuvat kuten ihmiset.
Tyyppiesimerkki: Scott Monty, joka on Fordin Sosiaalisen median päällikkö. Herra oli muun muassa hyvin menestyneen “Fiesta movement”-kampanjan takana.
2. Viralliset äänitorvet
Nämä ovat esimerkiksi toimitusjohtajabloggaajia (joita ei Suomessa liiaksi ole). Puhuvat evankelistaan verrattuna hieman virallisemmalla äänenpainolla, josta johtuen useasti ovat myös tylsempiä. Eivät useinkaan niin sinuja sosiaalisen median kanssa ja saattavat monesti käyttää haamukirjoittajaa. Osallistuvat keskusteluun satunnaisesti ja valikoiden.
Tyyppiesimerkki: Jukka Hienonen
3. Tiedotesuoltajat
Joissakin organisaatioissa sosiaalinen media tipahtaa viestinnän viitan alle. Eikä tässä mitään, mikäli organisaatio ymmärtää sosiaalisen median tuomat haasteet ja mahdollisuudet. Harvemmin kuitenkin ymmärtää, jolloin sosiaalisesta mediasta tulee vain yksi tuutti johon tiedotusroinaa voi tuutata.Yksipuolista viestintää, jolloin eivät usein osallistuta keskusteluun. Toisaalta keskustelua harvemmin syntyykään, koska sisältö on niin tylsää ja geneeristä.
Tyyppiesimerkki: Mikä tahansa pystyynkuollut yritysblogi, yrityksen väsähtänyt Facebook-ryhmä tai autopilotilla toimiva Twitter-tili
4. Vahingossa viestijät
Lähes kuka yrityksen jäsenistä, joka puhuu omasta firmastaan jossain sosiaalisessa mediassa. Yleensä tulevat esille, kun sanovat tai tekevät jotain negatiivista.
Tyyppiesimerkki: Kuka tahansa Facebook-töräysten takia potkut saanut
5. Vakoojat
Parhaimmillaan vakoilu on verkossa olevan keskustelun seuraamista ja siihen reagoimista. Pahimmillaan se on salanimellä anonyymia oman hännän nostamista.
Tyyppiesimerkki: John P. Mackey (Whole Foodsin toimari, joka kirjoitteli salanimellä törkyä kilpailijoista)
Mitä mieltä jaosta? Mitä pitäisi lisätä ja mitä poistaa?
Jos ei Audia, niin seitsemän sentin Corolla
Audin myyntijohtaja Esko Kiesin haastattelusta nousi loppujen lopuksi aikamoinen kohu. Eilisen Hesarin jutun jälkeen Internetissä alkoi täysi mellakka: Facebook-tilapäivitykset käsittelivät Audeja, uutissivustot paukkuivat Audi-otsikkoja ja keskustelupalstat kävivät kuumina (muun muassa Hesarin juttua on kommentoitu jo yli 400 kertaa). Tänään molemmissa iltapäivälehdissä on useamman aukeaman jutut, jotka on vielä nimetty Audi-kohuksi. Kaikki julkisuus ei ole vain hyvää julkisuutta.
Jälleen yksi osoitus siitä, että brändiä ei voi hallita ja, että jokainen firman työntekijä on sisällöntuottaja. Tietysti voi estää kenenkään firman työntekijän puhumasta julkisesti (tai kokonaan puhumasta). Kuitenkin jos myyntijohtaja laukoo tuollaisia mielipiteitä julkisesti, on firman PR-strategia ja tasa-arvoajatukset jääneet aika hyvin jalkautumatta koko organisaatioon. Varsinkin nykyään, kun ihmiset reagoivat aktiivisesti, eivätkä vain purematta niele, yritysten tekemiin töräyksiin, tulisi jokaisella yrityksellä olla valmis kriisiviestintäpaketti tällaisia varsinkin Internetissä leviäviä skandaaleja varten.
Miten Audi selviäisi tästä sopasta?
Tyypillinen reagointi Suomessa on yleensä, että mennään piiloon jonnekin hiihtomajalle ja odotetaan, että kohu laantuu. Yleensä se ei tällä tavoin kovin nopeasti laannu. Toinen tapa on aluksi kieltää kaikki moneen kertaan. Tällä kertaa lipsautuksista on mustaa valkoisella, joten sekin on hankalaa. Tosin aina voi syytellä toimittajaa johdattelusta, mutta silloinkaan ei ole kovin vahvoilla. Vilpitön anteeksipyyntö on hyvä alku, mutta sitä pitäisi vielä vahvistaa jollain oikealla teolla.
Ohessa ilmaiseksi Audille jotain nopeita ideoita, joilla voi yrittää taklata käsissä olevaa PR-fiaskoa:
- Koeajo naisille ja paidan silitys kaupan päälle (myyntijohtaja tietysti suorittaa silityksen).
- Miehet pääsevät koeajoon, jos ovat pukeutuneet seitsemän sentin korkoihin. Vaihtoiehtoisesti myös kokeillaan, kuinka myyntijohtajalta onnistuu koroilla kävely.
- Diplomi-insinööri-myyntijohtaja laitetaan tekemään täydennysopintoja naistutkimuksen laitoksella.
- Laskuri, joka laskee sopivan iän Audin ajamiselle. Tulos olisi mitä tahansa 18 ylöspäin (viittauksena naisen oikean iän laskemiskaavaan, jonka myyntijohtaja heitti haastattelussa). 18 vuoden ikä tulee tietysti ajokortti-iän saamisesta.
-Videosarja, jossa myyntijohtajan kivikautiset ajatukset naisista kumotaan yksitellen. Mies (taas mieluiten myyntijohtaja) ja nainen kisaavat muun muassa ajotaidossa, raskaiden esineiden nostelemisessa sekä suurien kokonaisuuksien hahmottamisessa, jotka haastattelun mukaan ovat sukupuolisidonnaisia.
-Lisää ideoita voi kaivaa siitä Mel Gibsonin ja Helen Huntin kamalasta “Mitä nainen haluaa”-elokuvasta.
Olen jokseenkin pettynyt, jollei ainakin joku kilpaileva automerkki tartu tähän markkinointitilaisuuteen.Tämä tulipalo on myös jälleen yksi osoitus siitä, että jokaisessa firmassa tulisi olla reagointimarkkinointibudjetti.
Twitter: melu tyhjästä jatkuu
Twitter jatkaa porskutustaan, huolimatta kapuloista joita olen yrittänyt heittää jo useaan otteeseen sen rattaisiin.
Ashton Kutcherin ja Oprah Winfreyn siivittämänä Twitterin PR-arvon arvioidaan esimerkiksi kesäkuussa olleen 48 miljoonaa dollaria. Tämä lukema tarkoittaa isompaa julkisuutta kuin Facebookilla, YouTubella ja jopa enemmän kuin Googlella.
Myös jenkkiyritykset ovat ottaneet Twitterin suosikkialustakseen. Viimeisimmän selvityksen mukaan Fortune 100 -yrityksistä 54% käyttää Twitteriä joko tiedottamiseen, asiakaspalveluun, erilaisiin promootioihin ja rekrytointiin. Twitterin perässä tulevat blogit (32%) ja sen jälkeen Facebook fanisivut (29%). Yritysten Twitter-into muiden sosiaalisen median työkalujen sijasta on toisaalta ymmärrettävää. Twitter on näistä muodoista vähiten interaktiivisin ja persoonattomin, eli helpoin aloittaa. Toisaalta liiketoimintamielessä mieleeni ei tule oikeastaan muita selkeitä Twitter-menestyjiä kuin Dell, joka on omien ilmoitustensa mukaan tehnyt Twitterin kautta bisnestä 3 miljoonan dollarin edestä.
Kuinka kauan Twitter pysyy median ja yritysten suosikkipalveluna? Varsinkin kun suurin osa palvelun käyttäjistä ei käytä palvelua rekisteröitymisen jälkeen millään tavalla. Palvelun kiinnostavuuden lisääntyessä myös negatiiviset uutiset nostavat päätään.
Miksi muotiblogit ovat niin suosittuja?
Uudessa Metrossa on juttu Suomen suosituimmista blogeista. Top 10 -listalla näyttää olevan pelkkiä muotiblogeja. Miksi muotiblogit ovat niin suosittuja? Ohessa viisi potentiaalista syytä (muuta kuin, että taas seurataan Ruotsin jäljessä):
1. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa
Muotiblogit ovat kuvapainotteisia. Kuvat keräävät Facebookissakin eniten sivulatauksia. Verrattuna teksti-intensiivisiin blogeihin, kuvapainotteisia blogeja pystyy nauttimaan nopeammin ja niihin reagoimiseen kynnys on matalampi.
2. Pääkohderyhmänä ovat aktiivisimmat netinkäyttäjät
Itse muotiblogin kirjoittajat voivat olla aika laajalta skaalalta, mutta suurin osa lukijoista on alle täysi-ikäisiä tyttöjä. Tämä kohderyhmä käyttää aikaansa Internetissä paljon, jonka lisäksi he kommentoivat aktiivisimmin postauksiin. Blogeihin pätee sama kuin menestyneimpiin klubeihin: kun naiset saadaan kiinnostumaan, miehet kyllä seuraavat perässä. Isoimpien muotiblogien suurin kasvupotentiaali nimittäin tulevaisuudessa on varmaan poikalukijoissa.
3. Muotibloggaajat käyttävät aikaa blogin tekemiseen ja päivittävät ahkerasti
Vaikka Diegonkin blogia pyritään päivittämään vähintään kerran päivässä, Metron jutussa bloggaajat mainitsevat parhaimmillaan käyttävänsä viisi tuntiakin päivässä blogin päivittämiseen. Vaiva palkitaan, työ näkyy ja tasainen päivitysrytmi on menestyksen ehtona blogimaailmassa.
4. Muoti on ajassa kiinni
Muodin ympärille pystyy hyvin kirjoittamaan myös oikeastaan mistä tahansa. Ihmisiä kiinnostavat ihmiset tekstien takana. Lisäksi muoti on niin yksilöllinen kokemus, että hyvä kirjoittaja pystyy kirjoittamaan vähemmän uusistakin aiheista kiinnostavasti. Käytyäni läpi Suomen suosituimpia muotiblogeja vaikuttaa siltä, että jokaisella on aika vahva oma äänensä eikä kilpailu uusimmista aiheista ole niin kovaa kuin vaikka jenkeissä.
5. Mainostajalle: Tunnista yrityksellesi relevantit vaikuttajat
Vaikka suhtautuminen lahjontaan ja muuhun voiteluun vaihtelee bloggaajien keskuudessa, muotiblogeissa on moneen tuotteeseen sentään aika looginen yhteys. Ja jos muutenkin blogissa puhutaan vaatteista niin Toisaalta jutussakin mainitut “hämärät yhteydenotot” mainostajilta ovat yksi osoitus, että valitettavan usein bloggaaja on vain yksi sähköposti-osoite lisää jolle spämmätä lehdistötiedotetta tai tuputtaa romua.
Jutun mukaan kukaan muotibloggaajista ei vielä tee bloggausta päätoimisesti Suomessa. Senkin aika on varmaan kohta tulossa. Mielenkiintoinen veto oli esimerkiksi Olivia-lehden tyyliblogi. Sen sijaan, että joku lehden oma toimittaja olisi pitänyt tyyliblogia Olivian saitilla, hankki ehti bloginsa pitäjäksi yhden Suomen suosituimmista muotibloggaajista. Ehdottoman järkevä veto, jota varmasti muut yritykset ja mediat alkavat seurailla.
