Suosituimmat oluet kesäkuu 2010
Vale - emävale - tilasto, eli tee-se-itse bränditutkimus.
Maailma on täynnä tietoa. Tai oikeammin saatavilla on dataa, tutkimuksia ja tilastoja. Joskus on kuitenkin hyödyllistä itse havainnoida ympäristöään, esimerkiksi kuluttajakäyttäytymistä, pohtien niitä kuuluisia motivaatiotekijöitä sen takana.
Varoitus. Seuraava empiirinen (DIY) tutkimus ei ole millään muotoa tieteellisesti, laadullisesti tai määrällisesti pätevä, saati kattava. Sen tuloksena ei ole loppupäätelmiä, vaan joukko kysymyksiä, jotka väistämättä johtavat johonkin. Ehkä.
Pussikalja-kulutuskäyttäytymisen tutkimus Väinämöisen kentän läheisellä kalliolla.
Tavoite: Selvittää suosituimmat olutbrändit pussikaljan juojien keskuudessa perustuen maastosta löydettyihin kruunukorkkeihin.
Metodi: Intuitiivinen ja sattumanvarainen kysymyksenasettelu spontaanisti tilanteeseen reagoiden.
Ajankohta: Koulujen päättäjäisten jälkeinen sunnuntai, eli 6.6 .
Toteutus: Tutkimusassistentit (4 kpl), eli omat ja ystäväperheen lapset keräsivät leikkiensä ohessa varttitunnissa suppealta alueelta Helsingin Etu-Töölöstä varttitunnin aikana korkkeja seuraavasti:
n=66 eli löydettyjen korkkien kokonaismäärä
- Karjala = 42,4%
- Olvi = 24,2%
- Koff = 12,1 %
- Karhu = 6.0 %
- Smirnoff = 4,5 % (joo, tiedetään tää on breezer)
- Muut (yksittäiset brändit, breezerit, mehu tai kossun korkit) = 10,8 %
Markkinaosuuksilla Karjala näyttäisi olevan ylivoimainen ykkönen. Mitä tästä pitäisi päätellä? Tuloksena joukko kysymyksiä:
- Karjalaa juodaan eniten käkenä kukkuen kalliolla kukkulalla?
- Kyseinen brändi on ollut taas lähikaupan erikoistarjouksessa?
- Karhun juojat vievät roskansa sinne minne ne kuuluvat?
- Lapin Kultaa juodaankin tölkeistä?
- Tuloksista kokonaan puutuvien brändien käyttäjät eivät riko pullojaan ja jätä korkkeja luontoon?
Disclaimer 1. Tämän (JFF) jutun tarkoituksena ei ole dissata markkinatutkimuksia, saati sitten kyseenalaistaa tieteellistä tutkimusta.
Disclaimer 2. Tutkimuksen tekijä ei ole ollut itse millään tavalla osallisena aineiston muodostumiseen.
Tiedätkö sinä, miten asiakkaasi käyttäytyvät kalliolla, kukkulalla tai jossain muualla?
K\
Kuinka terve yhteisösi on?
Lithiumin uunituoreen artikkelin avulla tämä selviää käden käänteessä käyttämällä allaolevaa mallia,
, jossa yhteisön terveys kilpistyy viiteen perusmääreeseen:
- Jäsenet
- Sisältö
- Liikenne
- Interaktio
- Eloisuus
Muistakaamme toki kuitenkin että sosiaalinen media on ihmisbisnestä, eikä menestystä voi yksinkertaistaa yhteen matemaattiseen kaavaan - niin houkuttelevaa kuin se olisikin.
Asiakkaat innovaatioiden ykköslähde
Luulitko, että yrityksesi on alan ehdoton innovaattori ja etenkin sinun osastosi innovaatioiden tehotuottaja? Sellaiset haihattelut on syytä haudata, sillä Grant Thorntonin uusi tutkimus osoittaa, että – todellakin – innovaatioiden ykköslähde ovatkin asiakkaasi.
Mitä siis on tapahtunut? No se – pelkäksi mainoskanavaksikin joskus mainittu – internet; ihmiset, jotka antavat sinulle joka päivä miljoona ideaa ilmaiseksi, jos vain osaat kuunnella heitä: ihmiset, jotka ovat valmiina tekemään asioita puolestasi, jos vain osaat inspiroida heitä: ihmiset, jotka kertovat yrityksestäsi myös eteenpäin ja kutsuvat jälleen lisää ihmisiä tekemään asioita kanssasi, jos vain osaat palkita heitä. Se on tapahtunut. Osaatko?
Kuinka paljon on brändisi arvo?
Olet mitä mittaat ja toisaalta myös mitä muut mittaavat. Sen osoittaa ainakin Pat Lapointen (kannattaa seurata miehen hyvää blogia Metrics Insider, josta tämänkin stoorin bongasin) johtama tutkimus.
Tutkimuksessa havaittiin, että eri tutkimuslaitosten arviot brändin arvosta vaihtelivat todella paljon (vuonna 2008 noin 100% verran, 2007 “vain” 85%). Esimerkiksi maailman arvokkaimman brändin Cokiksen brändin arvo heittelee tutkimustalosta riippuen 45 miljardista 67 miljardiin. Kaiken huipuksi kolmen eri tutkimustalon (Interbrand, Millward Brown ja Brand Finance) näkemykset brändien arvojen kasvusta tai laskusta olivat monesti täysin ristiriidassa.
Eri tutkimuslaitokset pitävät tietysti mustasukkaisesti omista mittaustavoistaan kiinni ja heillä on niille myös hyvin järkeenkäyvät perustelut. Brändin arvon laskemiselle ei ole varmaan yhtä oikeaa tapaa, mutta kaikki tavat tuskin voivat myöskään olla oikeita?
Markkinoinnin merkitys kasvaa digitaalisella ajalla
Vaikka markkinointibudjetit ovat laskeneet, itse markkinoinnin merkitys kasvaa. Ainakin viimeisimmän tutkimuksen mukaan 63% markkinointipäälliköistä on sitä mieltä, että markkinoinnin merkitys on suurempi kuin kolme vuotta sitten. Eikä tämä ole ihme. Sosiaalisen median ja muun digitaalisen murroksen myötä asiakkaan valta on kasvanut. Markkinointi tuntee parhaiten asiakkaan, joten rooli tulee jatkossakin vain kasvamaan. Keinovalikoima vain muuttuu ja kehittyy.
Tästä ajatuksesta on hyvä lähteä viikonlopun viettoon. Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille!
Näin saat miljoona katsomiskertaa YouTubessa
Mitkä videot nousevat hiteiksi YouTubessa? Lähes kaikki videot voivat ilmeisesti nousta Internet-hiteiksi, mutta mikäli videossa on musiikkia, hassuja tansseja, eläimiä tai vauvoja mahdollisuutesi ehkä kasvavat. Toisaalta jokaista youtube-sensaatiovauvaa kohti on paljon söpöjä vauvoja, jotka ovat saaneet vain muutamia satoja tai ehkä vain muutamia katsomiskertoja.
Slaten artikkelissa toimittaja Chris Wilson seurasi 10 000 YouTubeen ladatun videon “menestystaivalta”. Tulokset olivat kylmää kyytiä viraalitähteydestä haaveileville. Ainoastaan yksi videoista sai yli 100 000 katsojaa ja yli 65% videoista ei saanut edes yli 50 katsomiskertaa. Kilpailu on kovaa: joka minuutti YouTubeen ladataan yli 20 tuntia videomateriaalia. Silti huonot lukemat yllättävät, eivätkä ihmiset levitä tekemiään videoitaan mitenkään?:
1. Videon pitäisi levitä ainakin lähimmälle sosiaaliselle piirille.
Videot, jotka saavat vain 0-5 katsomiskertaa mietityttävät. Jos edes videon lataaja ei viitsi katsoa omaa videotaan yhtään kertaa, niin voi alkaa pohtimaan miksi video on ladattu ylipäätään nettiin? Jos näkee sen vaivan, että tekee videon ja lataa sen Internettiin niin luulisi, että viitsisi ilmoittaa edes perheelleen tai ystävilleen siitä (keskimäärin varmaan vähintään 10 katsomiskertaa varmistaisi sillä). Nykypäivän verkottuneessa yhteiskunnassa tieto uudesta YouTube-videosta menee tarvittaessa salamannopeasti sadoille Facebook-ystäville tai sähköpostikontakteille. Varsinkin brändien näkökulmasta tämä vaihe on tärkeä: mitä isommalle ja sitoutuneemmalle joukolle viestin pystyy lähettämään sitä todennäköisemmin se lähtee myös eteenpäin.
2. Video lähtee lähimmästä sosiaalisesta piiristä eteenpäin
Tässä vaiheessa videon sisällöllä on tärkeä merkitys: onko siinä jotain sellaista sisältöä, minkä lähettäisin eteenpäin. Ensimmäisessä vaiheessa itse sisältöhän voi olla tasoltaan vaikka mitä. Videon tekijällä kun jakamisen perusteeksi riittää, että hän on itse videon tehnyt.
3. Sosiaalisen median solmukohdat nappaavat videon
Kun tunnustettu bloggaaja tai iso verkkomedia nappaa videon jostain syystä, tulee videolle huikea kasvukäyrä parin päivän aikana. Tietyt bloggaajat ovat niin suuria mielipidevaikuttajia, että maininta blogissa saattaa merkitä jopa kansainvälistä breikkaamista. Yleensä nämä mielipidevaikuttajat eivät nappaa kuitenkin videoita tyhjästä, joten kakkosvaiheen leviämisvaihe on hyvin tärkeä.
4. Video löydetään myöhemmin
Slaten artikkelissa esille tuotu Charlie bit my finger on tästä hyvä esimerkki. Järjettömät yli 110 miljoonaa katsomiskertaa saanut video on pääosin uskomattoman tylsä. Siinä on kaksi pientä lasta pureskelemassa sormiaan, joka ei nyt ole kovinkaan yllättävää tai edes kiinnostavaa toimintaa lapsilta. Videon tekijä mietti jo videon poistamista netistä, sillä se ei ollut kerännyt juurikaan katseluita muutaman kuukauden aikana. Sitten se alkoi hiljalleen levitä lumipallon lailla ja 110 miljoonaa katsojaa tuli loppujen lopuksi 1,5 vuodessa.
Tässä on yksi syy miksi kampanjalähtöinen toimintamalli ei ole järkevin Internetissä, vaan varsinkin sosiaalisen median toimenpiteissä pitäisi keskittyä pitkäjänteisyyteen. Koska kaikissa suurissa ilmiöissä on tietty yllätysaspekti, kannattaa keskittyä ykkösvaiheen sosiaalisen piirin laajentamiseen (ja tietysti relevantin sisällön luomiseen). Hyvä materiaali lähtee yleensä ennen pitkää lentoon, mutta joskus se saattaa ottaa aikansa.
Mikäli brändillä on 10 fanin sijasta 300 fania (saati sitten 3000) Facebookissa, on todennäköisyys viestin leviämiselle eteenpäin paljon suurempi. Tätä tukee myös se, että suurin osa YouTuben kaikkien aikojen katsotuimmista videoista on musiikkivideoita käyttäjien tuottaman sisällön ollessa selkeässä sivuosassa (paljon seksikkäämpiä esimerkkejä sosiaalisen median voimasta tietysti). Isommilla levy-yhtiöillä on myös Internetissä tehokkaammat lonkerot, joten he pystyvät tavoittamaan myös sosiaalisen median solmukohdat tehokkaammin. Tältä kantilta katsottuna isojen konglomeraattien aika ei todellakaan ole ohi, vaikutustavat ovat vain kehittyneet.
Modernin Median Myytit
Sosiaalinen media jakaa mielipiteitä. Eräät näkevät sen vain markkinoijan kenttää monimutkaistavana ja sekoittavana kirouksena kun taas toiset ylistävät sitä markkinoinnin ilmaiseksi tekevänä ihmelääkkeenä. Kummassakin ilmaisussa piilee totuutta mutta tosiasia on toki jokseenkin harmaa useine mustine ja valkoisine pilkkuineen. Business Week tarttuu yltiömäiseen positiivisuuteen ja hypetykseen listaamalla sosiaalisen median myytit ja totuudet markkinoijien pohdittavaksi. DIEGO puolestaan tarttuu Business Weekin kommentaariin:
Business Week myytti: Sosiaalinen media on ilmaista. Mediatilasta tai parhaimmillaan edes suunnittelusta ei tarvitse maksaa mitään kun oma henkilöstö voi tehdä kaiken.
Business Week totuus: Sosiaalinen media on kaikkea muuta kuin ilmaista. Ennen kaikkea se kuluttaa valtavat määrät aikaa. Sisällön ylläpito vaatii läsnäoloa periaatteessa 24/7 – kaiken lisäksi sisällön tulee tietenkin olla myös briljanttia ja kiinnostavaa, muuten aika menee joka tapauksessa hukkaan.
DIEGO\ sanoo: Kuten missä tahansa toiminnassa, myös sosiaalisessa mediassa aikaa voi hukata julmetusti jos ei tiedä mitä tekee. Ensin tulee tietenkin tietää mitä halutaan saada aikaan. Joidenkin tavoitteiden ajamiseen sosiaalinen media on omiaan, toisten jahtaamiseen täysin sopimatonta. Lisäksi tekemisiä tulee mitata ja ajankäyttöä arvottaa suhteessa tavoiteltuihin ja aikaansaatuihin tuloksiin. Mutta tämähän on toki kaiken muunkin markkinoinnillisen toiminnan perusta. Onhan?
Business Week myytti: Sosiaalinen media on hyvä ympäristö löytää uusia asiakkaita.
Business Week totuus: Sosiaalisen median keskivertokäyttäjä on teini-ikäinen gootti. Kuinka kiinnostunut hän on yrityksesi valmistamista muovitiivisteistä? Tuskin kovinkaan.
DIEGO\ sanoo: Vuosi vuodelta yhä suurempi osa työikäisistä ihmisistä elää ja viettää aikaansa netissä. Lisäksi myös vanhemmille kohderyhmille on tarjolla yhä enemmän online palveluja ja he myös hitaasti mutta varmasti migroituvat sinne. Vaikka kohderyhmäsi ei tänään olisikaan netin aktiivikäyttäjä, huomenna voi jo olla toisin. Edelläkävijyys ei myöskään ole synti. Edes Suomessa.
Business Week myytti: Sosiaalinen media vaati vahvaa läsnäoloa kaikissa isoissa yhteisöissä.
Business Week totuus: Ei vaadi. Monet menestyjät keskittyvät vain yhteen tai pariin.
DIEGO\ sanoo: Ehdottoman totta, että keskittyminen on kultaa. Kuitenkin ennen keskittymistä saattaa olla tarpeen kokeilla muutamaa vaihtoehtoa nähdäkseen, mikä toimii missäkin ja missä potentiaalisin asiakaskunta majailee. Lisäksi hyvin suunniteltu verkkopresenssi voidaan suhteellisen pienillä lisäinvestoinneilla ulottaa laajemmalle ja näin laajentaa web-jalanjälkeä - mikä puolestaan lisää kohderyhmäsi mahdollisuuksia törmätä brändiisi sekä kohentaa myös hakuoptimointia.
Business Week myytti: Sosiaalinen media on luonteva väline markkinoinnille.
Business Week totuus: Sosiaalinen media soveltuu huonosti markkinointiin mutta on luonteva väline esimerkiksi asiakaspalvelulle.
DIEGO\ sanoo: Parempaa markkinointia ei olekaan kuin hyperkohdennettu ja personoitu markkinointi, jolle asiakas antaa luvan. Tällöin markkinointi itse asiassa muuttuu (joko olemassaolevalle tai potentiaaliselle) asiakkaalle palveluksi. Itse kannatan vahvasti ajattelua, jonka mukaan perinteinen tuote/palvelujaottelu poistettaisiin kokonaan, ja keskityttäisiin liiketoimintaan ja markkinointiin ennen kaikkea palveluna ja asiakassuhdetoimintana, sillä yksinkertaisimmankin tuotteen perusfunktiona on lopulta tuottaa käyttäjälleen palvelu, joka on aina subjektiivinen, katoava, aineeton kokemus jota ei voi irrottaa käyttökokemuksesta.
Business Week myytti: Sosiaalisessa mediassa on tulevaisuus.
Business Week totuus: Monien ennen suosittujen yhteisöjen käyttö on laskussa. Trendikkäätkin palvelut ovat todelliselta käyttöasteeltaan pieniä; twitteröijienkin tweettien mediaanimäärä on vain yksi per käyttäjä.
DIEGO\ sanoo: Sosiaalisessa mediassa on tulevaisuus. Kuten mm. Sami Salmenkivi monesti on tuonut esityksissään esiin, netti on todella syntynyt vasta parin viime vuoden aikana. Yksittäisten URLien määrä on räjähtänyt kolmessa vuodessa miljardista biljoonaan eli tuhanteen miljardiin juuri käyttäjälähtöisten sisältöjen ja sosiaalisen median siivittämänä. Ja kehitys tulee tästä vain kiihtymään - olemme nähneet vasta pilkahduksen siitä, miten asiat tulevat aivan muutaman vuoden päästä olemaan.
DIEGO\ bonus: Muista ennen kaikkea, että sosiaalinen media, kuten internet ylipäätään, ei ole media. Se on liiketoimintaympäristö siinä missä liiketilasi, tuotteesi tai palvelusi käyttöympäristö tai tuotteesi vähittäismyyjäkin. Kohtele sitä siis samalla arvokkuudella kuin mitä tahansa vuorovaikutustilannetta brändisi kanssa.
Will Blog for Food
Forrester julkaisi hiljattain raporttinsa ‘Add Sponsored Conversations to Your Toolbox‘, joka kokoaa menestyksekkäitä keinoja 3. osapuolten kirjoittamien blogien käyttöön yritysten markkinointitarkoituksiin. Taktiikat summaa hyvin allaoleva kuva:
Aihe on herättänyt laajalti keskustelua bloggaamisen ja maksetun markkinoinnin yhteydestä ja etiikasta. ReadWriteWebin Marshall Kirkpatrick esimerkiksi tuomitsi raportin ohjeet vaarallisina ja harhaanjohtavina, ja myös Jeremiah Owyangin blogissa on paljon keskustelua aiheesta (Jeremiah tietysti Forresterin analyytikkona puolustaa raporttia).
Itse uskon, että ensimmäinen lähestymistapa, tuotteen lähettäminen bloggaajille arviointiin on erittäinkin hyvä tapa, kunhan tuote on kiinnostava. Tällöin ei kuitenkaan pidä lähteä maksamaan bloggaajille siitä, että he tekisivät tuotteestasi hyvän arvion. Tällaisen käytöksen ilmitullessa (ja se tulee ilmi) vahingot ovat moninkertaiset saatuun hyötyyn nähden. Etenkin Suomessa yksittäisten blogien yleisömäärät ovat haaste. Mielestäni esimerkki oikein mukiinmenevästä ratkaisusta ihan kotomaassamme on Nissanin MicraCuts -blogi. Hankkeen puitteissa Suomen suosituimmille bloggaajille annettiin Micra viikoksi käyttöön ja ainoa vaatimus oli kirjoittaa MicraCuts blogiin oman tyylisiä tarinoita viikon varrelta ja linkittää tänne omasta blogista. Näin saatiin parinkymmenen yksittäisen blogin lukijakunta kiinni hyvinkin hauskalla tavalla. Itse autosta ei tarvinnut sanoa mitään hyvää - itse asiassa autosta ei velvoitettu sanomaan mitään, vaikka kaikki sen käytännössä tekivät (Kyseinen kampanja oli TBWA\Helsingin suunnittelema, itse en ollut suunnittelussa mukana).
Mainostushan sitten on mainostusta ja se toimii kuten missä tahansa verkkoympäristössä - kunhan konteksti ja luova ratkaisu synkkaavat (ja mainoksesi on sitä kiinnostavan yleisön nähtävillä), saadaan varmasti klikkejäkin aikaan, mutta ihmeitä on turha odottaa pelkästään sen takia että banneri on blogissa.
Kolmas muoto, sponsoroidut keskustelut, on se herkkä muoto jossa mennään helposti pieleen niin bloggaajaan kuin brändinkin osalta. Vaikka Forresterin raportissa sanotaan, että kyseessä on mainonnan muoto siinä missä muutkin maksetun mainonnan muodot, ihmiset lukevat blogeja monesti juuri sen takia että ne eivät ole mainostajien maksettua sisältöä - niiden henkilökohtaisuuden, lahjomattomuuden ja avoimuuden takia. Nyt jos joka toisessa blogissa aletaankin puhua pesuaineista ja kakkuvuoista euforiseen sävyyn, on homma menossa jo kovaa vauhtia syvälle metsään. Toki verkko erittäin nopeasti reagoivana organismina korjaa tällaisen toiminnan nopeasti ja homma loppuu alkuunsa, mutta kannattaa harkita erittäin tarkkaan ennen kuin tähän lähtee. Jos homma ei ole kuluttajille selvä alkuunsa, tulee raippaa varmasti - jos taas blogiin ilmaantuu artikkeli otsikolla ‘maksettu mainos / ei blogaajan omaa tekstiä‘, tällainen artikkeli tuskin kiinnostaa ketään. Toki poikkeuksia on - esimerkiksi vempainblogit saattavat toimia hyvin myös sponsoroidulla sisällöllä.
Toinen samaan aiheeseen liittyvä ohje on, että yrityksen tai brändin ei kannata itsekään blogata aiheesta joka ei ole sillä luonteva ja jossa sillä ei lähtökohtaisesti ole minkäänlaista osaa eikä arpaa. Vaikka sanotaan että kohderyhmien kiinnostuksia kannattaa ottaa huomioon, se että esimerkiksi sähköyhtiö alkaisi blogaamaan päivän katumuodista päästäkseen kuluttajien iholle ei kanna kovinkaan pitkälle (tämänkaltaisia kaavailuja olen kuullut ihan elävästä elämästä). Blogaaminen on etuoikeus joka meillä kaikilla on teknologisen kehityksen ja demokraattisen hallitusmuodon ansiosta. Käyttäkäämme sitä oikein.
Kuluttajan kampeaminen kannattaa - mutta kauniisti
Ostaja kokee nykyaikana alati lisääntyvää valinnanvaraa hankkiessaan lähes mitä tahansa tuotetta tai palvelua: autoon voi valita määrättömästi erilaisia varuste- ja ominaisuusvaihtoehtoja, tietokone rakennetaan kymmenistä yhteensopivista tai toisensa poissulkevista komponenteista ja myös lomamatkalainen valitsee lento-, maa- ja merikuljetuksiinsa sekä majoituksiin erilaisia vaihtoehtoja mieltymystensä, maksukykynsä ja ominaisuuksiensa (esim. allergiat) ohjaamana.
Etenkin nettikaupassa, ystävällisen neuvojan puuttuessa, nämä valinnat saattavat olla kiireiselle keskivertokuluttajalle melkoisen suuri suo, ja oikeanlaiset päätökset siitä, mitä valintoja tehdään kuluttajan puolesta oletusarvoisesti (kutsun tätä nyt tässä kohtaa johonkin suuntaan kampeamiseksi, mikäli ihmettelette otsikkoa) omaavat voiman, jota markkinoijat eivät välttämättä huomioi - eivätkä käsittele tarpeeksi tarkasti. Oikeat oletusarvovalinnat kun saattavat parhaassa tapauksessa tuoda markkinoijalle merkittävän lisätulon tai pahimmassa tapauksessa aiheuttaa melkoisen negatiivisen palautemyrskyn.
Esimerkiksi eurooppalainen rautatieoperaattori tuotti itselleen kymmenien miljoonien lisätulot vaihtamalla oletusarvoksi paikkalipun (1-2 euroa per asiakas) ostamisen entisen paikattoman sijaan; Facebook taas aiheutti maailmanlaajuisen kalabaliikin lisäämällä palveluunsa oletusarvon, jonka ansiosta kaikki FB:n jäsenten ostokset (mm. salaa netistä ostettu vihkisormus) näkyivät kontakteille näiden päivittäisissä uutissyötteissä; eurooppalainen autovalmistaja taas lisäsi merkittävästi keskioston arvoa sekä asiakastyytyväisyyttä asettamalla kaikki oletusvalinnat parhaisiin vaihtoehtoihin perusvaihtoehtojen sijaan.
Kysymys kuuluukin, tehdäänkö päätökset esim. verkkokaupan oletusvalinnoista sinun yrityksessäsi tarpeeksi korkealla tasolla, vai jätetäänkö tämä toteutusportaan kulloisenkin näppituntuman varaan? Suunnittelutyökaluja valintoihin löytyy, kunhan ymmärtää ottaa asian tarpeeksi vakavasti. Lisää aiheesta politiikassa, elinluovutuksessa, kirjana ja työkaluna.
Kuva: thatjonesboy
Facebook kukistaa pornon
Jeremiah Owyangin mainiosta blogista bongasin mielenkiintoisen uutisen sosiaalisen median huikeasta kasvusta. Britanniassa yhteisösaitit ovat menneet nimittäin aikuisviihdesaittien ohi:
Sama muutos on tapahtunut jo aikaisemmin Yhdysvalloissa, tosin tällä hetkellä aikuisviihde ja yhteisöt kilpailevat rinta rinnan web-kukkulan kuninkuudesta. Olen aikaisemminkin kirjoittanut aikuisviihteen ahdingosta, jonka pääsääntöisenä aiheuttajana on ollut Internet. Aikuisviihde on kategorisesti ollut mieskohderyhmälle, kun taas sosiaalisen median käyttöprosentit ovat jotakuinkin fifty-fifty (naiset hivenen suurempana käyttäjäryhmänä). Tällöin on oikeastaan vain loogista, että yhteisöt ennen pitkää päihittävät Internetin perinteisen eetterin: seksin.
Toisaalta ihmisen perustarpeet parisuhteiden ja seksin osalta tuskin tulevat häviämään uusien sovellusten ja kommunikointivälineiden myötä. Päinvastoin, kasvavissa määrin yhteisöjä tullaan hyödyntämään parinmuodostukseen tulevaisuudessa. Seksin, alastomuuden ja muun kiinnostavan suhde Facebookiin ei ole ongelmatonta. Viime aikojen rintaruokintakuohunta Facebookissa on tästä ehkä ajankohtaisin esimerkki. Rajanveto ei ole välttämättä helppoa.
