Ruma sana on uusin viraali-ilmiö
VAROITUS: Seuraavan videon sanoitukset saattavat järkyttää herkkää kuulijaa.
Cee-Lon uusi video “F*ck you” on kerännyt jo yli kaksi miljoonaa katsojaa (kuulijaa) YouTubessa. Tämä on jälleen hyvä esimerkki siitä, että perinteisten portinvartijoiden valta alkaa hävitä Internetin myötävaikutuksella. Kappalehan on luonteeltaan sellainen, että sille ei radiosoittoa ainakaan Amerikassa ole luvassa (Suomessa Basso soittaa kappaletta sensuroimattomana). Kansa äänestää näppäimistöllään ja video on tämän hetken kuumin viraali-ilmiö internetissä.
Mitä kappaleen suosio kertoo?
1. Sisältö on tärkein.
Kappalehan on hieno ja kertoo oivan tarinan. Monet ihmiset voivat samaistua sanomaan ja toisaalta pohjimmiltaan kappale on hyvää poppia, joka jää soimaan päähän. Cee-Lolla on riittävää fanikuntaa, joka levittää biisiä eteenpäin.
2. Kauniit ulkoiset puitteet eivät korvaa sisällön puutetta.
Tuotanto on minimalistista, jossa kiinnitetään huomio timanttiseen sisältöön eli sanoituksiin. Videosta on ilmeisesti tulossa uusi versio, mutta ensimmäinen versio ajaa asiansa mielestäni ihan riittävästi.
3. Pieni järkyttäminen on paikallaan, mutta se ei voi olla päätarkoitus
Jenkeissä ruman sanan sanominen niin kuin se on, saattaa vielä jotain kukkahattutätejä järkyttää. Internetissä pelkillä kiroisanoilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, jos kappale olisi ollut huttua. Lisäksi kappaletta ei olisi voinut tehdä muilla sanoilla, oikeaan tunnelmaan vaaditaan juuri nämä sanat.
4. YouTube on tärkeimpiä musiikkipalveluja maailmassa
Ensimmäiseksi kun ihmiset nykyään etsivät jotain biisiä, hamuavat näppämistöllä kädet kohti YouTubea. Milloin kuulit viimeksi uuden biisin radiosta?
Uudet soul-artistit ovat muutenkin kunnostautuneet oivissa markkinointitempauksissa. Aloe Blaccin mainion “I need a Dollar”-vinyylisinkun mukana tulee oikea dollarin seteli:
Räjähtävää verkkomainontaa
Kävimme eilen katsomassa vuoden kulttuuritapaukseksikin tituleeratun The Expendables - elokuvan. Poliittisesti epäkorrekti, hyperväkivaltainen ja juoneltaan olematon raina kykeni toimittamaan lähes kaiken lupaamaansa, mutta erityismaininnan saa myös Sylvester Stallonen haastattelu leffan tiimoilta YouTubessa. Miksikö en sisällyttänyt sitä tähän artikkeliin? Katso itse tästä!
Kysymys
Internetissä levitettävän videomateriaalin ollessa kyseessä joudutaan tekemään täsmälleen sama duuni (käsikirjoitus, storyboard, casting, ohjaus, kuvaus, post-production, jne) kuin TV:ssä levitettävässä filmissäkin.
Tämän lisäksi nettivideon pitää olla suunniteltu ja toteutettu niin kiinnostavaksi, että ihmiset jakavat sitä toisilleen tai jopa etsivät sen käsiinsä.
Joissain tapauksissa nettivideosta ja sen ympäristöstä pitää tehdä lisäksi vielä interaktiivinen ja toiminnallinen.
Tästä huolimatta näyttää olevan yleistä käsitys, jonka mukaan sopiva hinta nettivideosta on kymmenesosa TV-filmin kustannuksista. Tämän lisäksi jokaisen nettivideon odotetaan luonnollisesti olevan käänteentekevä innovaatio mainonnan historiassa.
Mitenköhän tähän ollaan tultu?
Joskus upea toteutus on syy jakaa
Olisinpa tehnyt tämän (http://www.tackfilm.se/):
Videokamera tulee taskuun
Applen eilinen ilmoitus, jonka mukaan uudet iPod Nanot varustetaan videokameroilla, on jälleen iso, jopa mullistava askel suuren yleisön mediankäyttötavoissa. Apple tarjoaa kenelle tahansa edullisen tavan tallentaa videota laitteella, joka on aina mukana, ja - mikä tärkeintä - jonka käyttökokemus on helppo ja palkitseva.
Kännyköissä on toki ollut videokamera jo pitkään, ja kuvanlaatuakin on jo usean vuoden ajan voinut pitää erittäin hyvänä. Kännyköiden ongelma videolaitteena – joko toiston tai tallennuksen osalta – on kuitenkin sama kuin niiden ongelma musiikkitoistimena: mediaharrastus syö akun melko nopeasti, ja kukapa haluaisi olla tien päällä ilman puhelinta. Kännykät ovat siis tässä suhteessa turhankin konvergoituneita laitteita. Lisäksi käyttökokemus ei ole monestikaan ollut turhan yksinkertainen. Monta toimintoa samassa laitteessa tarkoittaa valitettavan monesti turhan montaa valikkoa, joiden viidakkoon kerran eksyttyään pysyttelee mielellään tekstaamisessa ja puhumisessa.
Taskuvideokameroissa, kuten jymymenestys Flip, ei ole edellämainittuja ongelmia. Ne ovat käyttötarkoitukseen dedikoituja laitteita, eli akun loppuminen ei merkitse yhteyden täydellistä katkeamista ulkomaailmaan (kuinkahan sitä on kymmenen vuotta sitten edes tultu toimeen…). Myös käyttöliittymä, niin tallennuksen, toiston kuin tallenteiden koneelle ja nettiin siirron osalta on niin yksinkertainen, että laitetta osaa aikuinenkin käyttää. Taskuvideokamerat ovat siis löytäneet markkinansa, mutta ovat laitteina silti vielä niche-kamaa, eli lähinnä harrastajien sekä aiheesta ja muuten uusista laitteista kiinnostuneiden (miesten) suosiossa. Lisäksi vaikka Flipin omistaisikin, se pitää aina muistaa ottaa mukaan, eli aktiivisesti ajatella, että tällä reissulla saattaa löytyä jotain kuvattavaa.
iPod, ja etenkin edullinen Nano, on puolestaan jo valmiiksi kategoriaa määrittävä hittituote ja lähes kaupanpäällisiksi tarjotut video-ominaisuudet tuskin jarruttavat kaupankäyntiä. Lisäksi iPod on aina mukana, eikä ahkerinkaan videoharrastaja irtoa maailmasta, vaikka musiikkikokoelman kuunteleminen akun hyytyessä loppuukin. Laite on siis juuri sopivasti konvergoitunut median toistoon ja tallentamiseen erotettuna kommunikoinnista, joka jätetään puhelimille.
Mikäli Nano räjäyttää kanslaisjournalismin video-ulottuvuuden, on se jälleen osoitus Wiredissakin mainitusta Tarpeeksi Hyvän vallankumouksesta: kuuluisan kameravalmistajan huippulinssit kännyssä eivät vielä houkuttele massoja videoartisteiksi, mutta huonompilaatuinen kamera hyvällä käyttöliittymällä ja käärittynä ah-niin-ihaniin karkkipaperiväreihin inspiroi viimeisetkin jarruttelijat.
Mutta ajattelepa tätä hetki: Voit pikkuhiljaa olla jo melko varma siitä, että käyttöä rohkaiseva videokamera on jo kaikkien taskussa, myös asiakkaidesi. Kannattaisiko varmistaa, että kaikki brändisi kosketuspisteet asiakkaihisi päin ovat kunnossa?
Tätä sivuten muuten Cory Doctorow:n uusi Sci-fi kirja Little Brother kertoo juuri nuorista kansalaisista, jotka vääryttä koettuaan käyttävät teknologiaa ja kansalaismediaa pistääkseen auktoriteettien pasmat sekaisin. Kirja on hauska käänteinen tulkinta Orwellin klassikosta 1984, jossa teknologiaa vallan välineenä käytti valtio. Maailma muuttuu…
Uuden ajan asiakaspalautetta
Mitä tehdä kun lentoyhtiö hajottaa kitaran eikä edes suostu korvaamaan vahinkoa?:
Viime aikojen isoin musiikkivideo Internetissä “United breaks guitars” opettaa meille muutaman tärkeän seikan:
1. Kuluttajalla on oikeasti valtaa
Mikäli meilit asiakaspalveluun eivät löydä vastaanottajaansa tai palvelu on huonoa, nykypäivän digitaalinen kuluttaja vie selkkauksen julkiseksi. Laulun esittäjän Dave Carrollin mukaan vielä kaksi kappaletta samasta aiheesta on tulossa. Muut kuluttajat lähtevät yleensä nopeasti mukaan taistoon asiakastaan kaltoin kohdellutta yritystä vastaan.
2. Kerro tarina, johon ihmiset voivat samaistua maailmanlaajuisesti.
Lähes jokaiselle meille on tapahtunut jotain selkkauksia lentoyhtiöiden kanssa. Tai jollei lentoyhtiöiden kanssa, niin olemme saaneet huonoa asiakaspalvelua tai muuta ylenkatsetta muilta yrityksiltä. Yksityisen kuluttajan taistelua on myös helppo lähteä tukemaan. Oheinen YouTube-video on kiertänyt sadoissa blogeissa (mukaan lukien tämä), josta se on levinnyt myös valtamediaan.
3. Turhautumia kannattaa purkaa huumorin avulla
Vaikka huippukitaran tärveleminen saattaa aiheuttaa jopa väkivaltaisia ajatuksia on huumorin avulla asian käsittely paljon tehokkaampaa. Tällä hetkellä kappaleella on jo yli yli 4 miljoonaa katsojaa. Luultavasti seuraavaksi kappaleen esittänyt Dave Carroll allekirjoittaa levytyssopimuksen.
4. Vaikka teet halvalla, tee huolella.
Filmissä on oikeasti ideaakin, vaikka tuotantokustannukset eivät ole olleetkaan maailman suurimmat. Tarina rakentuu hyvin ja videon aikana tulee hymähdettyä useampaan otteeseen.
5. Netin suosituissa musiikkivideoissa tärkeintä ei ole todellakaan musiikki.
Aika kamalaa kantriahan tämä kappale on.
Muuten tämän hetken suosituin video netissä on myös käyttäjien luomaa sisältöä. Tämä häätanssi on kerännyt jo yli 11 miljoonaa katsomiskertaa ja auttanut nostamaan Chris Brownin kappaleen “Forever” takaisin listoille.
Digitytöt tulevat!
Haluatko tietää lisää digimaailmasta? Ovatko Daily Diegon kirjoittelut makuusi liian puisevia, tieteellisiä, epätieteellisiä tai muuten vain äijämäisiä (vaikka meillä blogaavat toki myös tytöt)? Silloin osoitteesi on Digitytöt, suomalaisen Zipipopin luotsaajan Helene Auramon ja tämän ystävän Sannan uusi webmedia, jossa puhutaan digiä tavalla jolta se alan naispuolisen yrittäjän silmistä näyttää. Liveksi homma menee vasta viikon päästä mutta jo nyt voi tyttöjen maailmaan tutustua Facebookissa.
Ihailla pitää Helenen uutteruutta ja rakkautta aiheeseen. Go Digitytöt!
Kiitos Arctic Startup ja Ville.
Sosiaalinen Media ja B2B - Osa 2.
Yleinen harhakäsitys on, että kun tehdään mainontaa B2B-kohderyhmälle, niin se olisi aivan perustavalla tavalla erilaista kuin B2C-kohderyhmälle mainostaminen. Perusoletus on, että kun puhutaan vakavista tai monimutkaisista asioista, niin mainonnankin pitäisi olla vakavaa ja monimutkaista.
Tibco tekee muun muassa palvelukeskeistä arkkitehtuuria. Anteeksi mitä? Wikipedia valistaa:
“SOA (Service Oriented Architechture) eli palvelukeskeinen arkkitehtuuri on ohjelmistotekniikassa käytetty arkkitehtuuritason suunnittelutapa, jolla eri tietojärjestelmien toiminnot ja prosessit on suunniteltu toimimaan itsenäisinä, avoimina ja joustavina palveluina. Näitä palveluita tulisi pystyä aina käyttämään avoimien standardien rajapintojen kautta.”
Ei ehkä sitä kaikkein mehukkainta epistolaa, mistä sitä mainontaa ammentaa. Tibco taklasi aiheen luomalla videoissa seikkailevan Greg The Architectin. Nämä kohtuullisen könösti (muovinukeilla!) toteutetut videot kertovat Gregin kokemista SOA-maailmaan liittyvistä sattumuksista:
Greg The Architect moninkertaisti Tibcon uutiskirjeen tilausmäärät ja YouTube-videoita on katsottu kymmeniä tuhansia kertoja. Greg on laajentunut videoista myös sarjakuvaan.
Tibco on tajunnut hyvin, että B2B-ostajakin on ihminen ja ei-niin-seksikkäistä aihepiireistäkin voi tehdä hauskaa ja tehokasta mainontaa.
Rehellistä puhetta nykyteknologiasta?
Amerikan Lehti, eli Onion näyttää millaista se olisi:
Itselläni aihe on juuri nyt lähellä sydäntä. Teen tätä kahdelta yöllä, sillä läppärini päätti äskettäin olla hyväksymättä enää minkäänlaisia komentoja näppäimistöltä tai hiireltä tuottaen muutaman ylimääräisen tunnin työpäivääni (bloggailen kotikoneelta).
Cadbury’s iskee jälleen viraalin kultasuoneen
Kokonaiset 24 tuntia sen jälkeen kun blogimme on virallisesti ollut livenä, rikomme (tai siis itse henkilökohtaisesti rikon) yhtä ensimmäisistä säännöistämme: Daily Diegon ei tule olla paikka “hauskojen viraalivideoiden” dumppaukseen, sillä näitä blogejahan Suomessakin jo riittää. Noh, etenkin blogithan ovat “ikuista betaa” parhaimmillaan ja säännöthän on tehty rikottaviksi - eikä Suomessakaan lopulta minkäänlaisia blogeja vielä ihan liikaa ole.
Kaksi syytä erityisesti sai minut kirjoittamaan Cadburyn uudesta mainosvideosta:
1) Video on aidosti koukuttava, Cadburyn tavoitemielikuvia ajava ja hyvä
2) PSFK, jossa videosta luin, listaa yhdeksän syytä, miksi kyseinen video on hitti, jatkaen luontevasti suunnittelijamme Vassisen Rikun artikkeleja sekä täällä Daily Diegossa että Marmain blogissa liittyen viraali-ilmiöiden leviämisen perusedellytyksiin. Yhteneväisyyksiä listoista löytyi ainakin seuraavat:
- Yllättävyys
- Yhteisöllisyys
- Epätäydellisyys
- Tavoitteellisuus
- Merkityksellisyys
Kaksi pointtia jotka PSFK mainitsi olivat mielestäni erityisen huomionarvoisia:
- Video kutkuttaa ihmisten mielikuvitusta ja rohkaisee myös ihmisiä itseään luovuuteen
- itse videon tuotanto ei ole ns. kuluttajalähtöisten sisältöjen tasoa vaan erittäin laadukasta - mikä ei toki tarkoita valtaisaa tehostetuotantobudjettia vaan panostusta sekä suunnitteluun että viimeistelyyn
Jatkaen jo kuuluisan Gorilla-videon viitoittamaa tietä, tässä siis Cadburyn uusin “kulmakarvatanssi”:
